Koulu vaphaata elämää varten – tämän takia koulun pittää taas tulla valtioliseksi

Tämän takia koulun pittää taas tulla valtioliseksi

Valtion pittää taas kantaa täysi vastuu koulun rahotuksesta, opettajien työehdoista, koulujen laadusta ja lasten oikeuksista. Resurssit, oppilasterhveys, biblioteekit, versthaat ja koulutetut opettajat ei saa riippua kunnan talouvesta eli koulun kannattavuuesta. Koulu pittää rahottaa yhteisesti, eikä siitä saa ottaa voittoa.

Mutta valtion vastuu ei saa merkitä keskuksesta ohjattua samanlaisuutta. Valtion pittää taata oikeuvet, resurssit ja tavotheet – samalla ko opettajat ja koulut saavat vaphauven luoda elävää opetusta. Samanarvosuus ei ole samanlaisuutta. Se oon lupaus siitä, ettei yhdenkään lapsen tulevaisuutta ratkaise postinumero, rahat eli markkinatuntemus.

Koulun pittää valmistaa ihmistä vaphautheen

Koulun tehtävä ei ole ainoastansa valmistaa lasta työelämhään. Sen pittää kehittää tietoa, arvostelukykyä, luomisvoimaa, ruumhiillista ja käytännöllistä kykyä, itsekunnioitusta ja vastuuta toisista. Ko tekoäly saattaa suorittaa aina vain usheampia ajatustyön rutiinitehtäviä, koulutuksen tavote ei saa rajottua työhön kelpaamisheen. Koulun pittää tulla inhimillisemäksi – ei konheen kaltasemmaksi.

Lapsi oon sivistyksen mittapuu

Jokhaisella lapsela oon oikeus kehittää:

• ommaa ruumista
• ommaa arvostelukykyä
• ommaa luomisvoimaa
• ommaa käytännöllistä kykyä
• ommaa itsekunnioitusta
• ja ommaa kykyä ellää yhessä toisten kans

Sivistys oon enämpi ko asiatieto. Siihen kuuluvat lukeminen, maku, tunne, arvostelukyky ja yhteiskunnalinen vastuu. Kaunheus ei ole ylellisyyttä. Se oon ihmisen elämän perustarve.

Inhimillisemän koulun kaheksan ossaa

Samanarvosuus ilman samanlaisuutta

Koulun pittää olla verorahoitettu, maksuton ja vapaa voitonotosta. Valtion pittää taata samanarvoset resurssit, koulutetut opettajat, oppilasterhveys, biblioteekit, versthaat, urheiluympäristöt sekä pääsy taithen ja luonnon parhiin. Mutta valtion pittää määrätä oikeuvet ja tavotheet – ei ohjata joka tuntia pienhiin yksityiskohtiin asti. Julkinen vastuu pittää yhistää pedagogisheen vaphautheen.

Taie oon perusaine

Jokhaisen lapsen pittää säännölisesti päästä kohtaamhaan musiikkia, kirjalisuutta, kuvataijetta, teatteria, tanssia, filmiä ja arkkitehtuuria – ei vain vapaa-ajan koristuksena, mutta osana sivistystä. Taithen arvostaminen ei merkitte sitä, että ossaa luetella nimiä ulkoa. Se merkittee, että oppii näkemhään, kuulemhaan, pysähtymhään ja erottamhaan. Hitaasti luettu runo, näytelty rooli eli opeteltu melodia antaa kokemuksia, joita nopea kuvavirta ei saata korvata.

Käsi ei ole päätä vähä-älyisempi

Kaikkien oppilaitten pittää päästä työskentelemhään puun, tekstiilin ja metallin kans sekä viljelemhään, laittamhaan ruokaa ja korjaamhaan. Käsityö opettaa lapselle semmosta, minkä digitaalinen yhteiskunta helposti unohtaa: vastusta, kärsivälisyyttä, tarkkuutta ja vastuuta. Sauma, tuoli, ateria eli viljelmä näyttää, oonko huolenpito ollu todellista. Koulu ei saa opettaa lapselle, että käytännön tieto oon vähempiarvosta ko teoreettinen.

Ruumis elävännä kotina

Urheilu ei saa olla vain kilpailua, tuloksia ja valintaa. Lapset tarvittevat voimaa, kestävyyttä, leikkiä, tanssia, ulkoelämää ja uimista. Net tarvittevat kans tietoa levosta, unesta ja ruumhiin rajoista. Nuoren ihmisen pittää saada kokea ruumhiinsa elävännä kotina – ei vain esinheenä, jota arvostelhaan, parannethaan eli näytethään toisille.

Luonto oon luokkahuone

Lasten pittää saada tuntea vuojenaikojen kulku, oottaa jonku kasvamista, oppia lajeja ja ymmärtää ihmisen riippuvuus elävistä järjestelmistä. Luonnontietoa ei saata lukea ainoastansa näyttöruuvuilta. Siitä, joka ei ole koskaan oppinu kunnioittamhaan elävää, tullee helposti taitava sen hävityksen hoitaja.

Vaphaisuus vaatii vastuuta toisista

Koulun pittää opettaa semmosia asioita, jokka muovaavat koko elämää: ystävyyttä, rakkhautta, suostumusta, riitojen käsittelyä, yksityistaloutta, ruokaa, terhveyttä, surua, yksinäisyyttä, vanhemmuutta ja huolenpitoa. Tämä ei saa jäädä moraliseeraaviksi teemapäiviksi. Oppilaitten pittää saada oikeita huolenpito- ja yhteiskuntatehtäviä. Vaphaisuus jää tyhjäksi, jos ihminen ei koskaan harjottele kantamhaan vastuuta toisesta.

Lapsen tarkkaavaisuutta pittää puolustaa

Lasten pittää ymmärtää, miten tekoälyjärjestelmät, suosittelualgoritmit, reklaami, manipuleeraus ja tietojen kerääminen toimivat. Heän pittää oppia käyttämhään tekoälyä työkaluna – antamatta sille ommaa arvostelukykyänsä. Koulupäivässä tarvithaan kans suojattuja tiloja kaupaliselta tarkkaavaisuustalouvelta:

• näyttöruuvuttomat ateriat
• häirittemätön lukeminen
• keskustelut kasvotusten
• oma luominen
• pitemät työjaksot ilman jatkuvia keskeytyksiä

Tämä ei ole tekniikkavihamielisyyttä. Se oon lapsen vielä keskeneräsen tarkkaavaisuuven puolustamista.

Nuoriso merkittee jotaki jo nyt

Jokhaisen oppilhaan pittää kouluaikana osallistua oikeisiin yhteishiin projekteihin. Se saattaa olla paikan kunnostamista, esityksen järjestämistä, nuorempien lasten auttamista, paikallishistorian dokumentteeraamista, puutarhan perustamista eli probleeman ratkasemista yhessä koulun ulkopuolisten ihmisten kans. Nuorison ei tarvitte vain kuulla, että sillä oon tulevaisuus. Sen pittää kokea, että se jo nyt merkittee jotaki yhteiskunnale.

Uusi mitta koulun menestykselle

Met emmä poista tietovaatimuksia. Lapsila oon oikeus kielheen, matematiikkhaan, historhaan, luonnontietheisseen ja toelisheen älylisheen ponnistukseen. Mutta arvosanat ja kokeet ei saa olla koulun ainoa totuus. Koulua pittää kans arvostella toisten kysymysten kautta:

• Saattaako oppilas lukea pitemän tekstin tarkkaavaisesti?
• Saattaako oppilas luoa jotaki, mitä ei ennen ollu?
• Saattaako oppilas tehä yhteistyötä menettämättä ommaa arvostelukykyä?
• Saattaako oppilas erottaa informaation tiedosta – ja tiedon viisauvesta?
• Saattaako oppilas ottaa vastuuta toisesta ihmisestä ja yhteisestä tilasta?
• Oonko oppilas saanu löytää jotaki, jota kannattaa rakastaa ja hoitaa?

Tyhjää yllykettä voimakkaammat kokemukset

Tärkeintä ei ole saaja nuoret ihmiset lopettamhaan TikTokin käyttöä kieltojen ja nuhteluitten kautta. Tärkeintä oon antaa heile kokemuksia, jokka oon tyhjää yllykettä voimakkaampia: melodia, jonka net itte oon oppinheet soittamhaan, esine, jonka net oon tehneet käsilänsä, ruumis, joka oon kantanu het mettä läpi, kirja, joka oon muuttanu heän katheensa, ja oikea tehtävä, jossa toinen ihminen tarvitti heitä.

Koulun ei piä vain valmistaa lasta tulevaisuutheen. Sen pittää tehä elämästä suurempi jo nyt.

Uusi valtion koulu

Toteuttamissuunnitelma

2026–2027: päättäkää suunnasta ja viethää läpi talouellinen kartotus

Valtiopäivät tekkee suuntapäätöksen, että valtio ottaa vaiheittain haltuun julkisesti rahotetun koulun päämiehisyyven, rahotuksen ja työnantajavastuun.

Sen jälkhiin erityisen siirtymäorganisaation pittää kartottaa:

• henkilökunta, palkat, kollektiivisopimukset ja pensuunit
• koulujen rahotus ja kohistetut valtionavut
• kunnaliset ja vuokratut koulutilat
• kouluateriat, oppilasmatkat ja oppilasterhveys
• IT-järjestelmät, oppilasrekisterit ja sisäleotto
• vaphaakoulujen sopimukset ja yhteisömuovot
• mitkä kustannukset siirrethään valtiolle ja mitkä jäävät kunnile

Valtiolistamisen pittää käsittää esikoululuokka, peruskoulu, sovitettu peruskoulu, erityiskoulu, saamelaiskoulu, lukiokoulu ja sovitettu lukiokoulu. Esikoulua ja komvuxia käsitellään erikseen.

2027–2028: päättäkää laista, rahotuksesta ja organisaatiosta

Perustethaan uusi valtiolinen kouluviranomainen, jolla oon aluheelliset koulupiirit. Valtion pittää taata rahotus, opettajien työehot, koulutuksen laatu ja lasten oikeuvet.

Kunnat säilyttävät lakisääteisten palvelusopimusten kautta vastuun:

• koulutiloista
• kouluaterioista
• oppilasmatkoista
• paikalisesta yhteensovituksesta sosiaalipalvelun, vapaa-ajantoiminnan ja kulttuurin kans

Rehtori pysyy pedagogisena johtajana. Opettajilla ja kouluilla pittää olla ammatilinen ja pedagoginen vaphaus yhteisten kansalisten oikeuksien ja tietotavotheitten sisälä.

Valtion ja kunnan välisestä veronvaihtomallista päätethään. Kunnalisveroa eli kunnalisia valtionapuja pittää sovittaa, ko valtio ottaa kustannukset vastuuhunsa. SOU 2022:53 arvioi, että täydelisessä valtiolistamisessa tarvithaan veronvaihto, mutta summa ja juridinen rakenne pittää selvittää erikseen.

2028–2030: alkakaa haltuunotto

Tavotepäivää 1 heinäkuuta 2028 käytethään reformin ensimäistä toiminnalista askelta varten, ei väitteenä siitä, että koko Ruotti saatethaan muuttaa samana päivänä.

Vaalikauven loppuosan aikana pittää:

• aluheellisten valtiolisten koulupiirien alkaa toimimhaan
• henkilökunnan siirtymiset toteuttaa vaiheittain
• ottaa käytäntöön kansalinen ja tasottava rahotusjärjestelmä
• alkaa korvata monet kohistetut valtionavut yhtenäisellä perusrahotuksella
• kehittää kansalista sisäleottoa ja koulusijotusta
• alkaa kansalisten kokheitten ja arvosanojen ulkopuolinen yhtenäistäminen
• antaa opettajankoulutukselle, erityispedagogiikalle ja rehtorinkoulutukselle monivuotisia kansalisia tehtäviä

2030–2033: viekää haltuunotto loppuun

Valtiolinen organisaatio rakenethaan koko maahan. Rahotuksen pittää koostua näistä:

• perussumma joka oppilasta kohti
• tasottava lisä sosioekonomian, kielen, harvaan asutun seuvun ja tukitarpheitten perustheela
• erityiset kansaliset resurssit muun muassa ammattikoulutukselle, luonnontietheile, kulttuurille, koulubiblioteekeile ja erityispedagogiikalle

Koulun tuloksia, segrekaatiota, opettajahuoltoa, oppilasterhveyttä ja saavutettavuutta pittää seurata joka vuosi.

Viimethään 2035: päättäkää vaphaakoulujen siirtymä

Julkisesti rahotetut ittenäiset koulut saavat seittämän vuoen siirtymäaikana valita näitten väliltä:

• tulla voittoa jakamattomiksi, valtion sopimuskouluiksi, joilla oon erityinen profiili ja yhteiset sisäleotto- ja läpinäkyvyyssäännöt, eli
• jatkaa kokonhansa yksityisesti rahotettuina kouluina koulurahajärjestelmän ulkopuolela.

Suunnitelma ei perustu siihen, että valtio automaattisesti ostaa vaphaakouluyritykset. Maholinen korvaus, omaisuuven käsittely ja juridiset siirtymäkustannukset pittää selvittää ennen lakiehotuksen antamista.

Kustannukset

Koulua rahotethaan jo hyvin suurila julkisila summila. Reformin pääkustannus ei sen takia ole koko koulubudjetin luominen uuesti, mutta olemassa olevien menojen siirtäminen kunnilta valtiolle ja niitten osien vahvistaminen, jokka oon tänä päivänä riittämättömiä.

Skolverketin laajempi kokonaissumma esikoulule, vapaa-ajankojile, kaikile kouluille ja komvuxile oli 368,3 miljardia kruunua 2024. Sitä ei saa käyttää juuri tämän valtiolistamisen kustannuksena, koska esikoulu, vapaa-ajankojit ja komvux oon kokonhansa eli osittain ehotuksen ulkopuolela.

Muutoskustannus 8–12 miljardia kruunua

Työlaskelma vastaa noin 1,3–2 miljardia kruunua vuoessa kuuen vuoen aikana. Sen pittää kattaa:

• henkilökunnan ja sopimusten siirtymiset
• pensuuni- ja HR-järjestelmät
• uuet aluheelliset valtionorganisaatiot
• kansalinen oppilas-, sisäleotto- ja talousjärjestelmä
• turvalinen tiedonsiirto ja IT
• saavutettavat oppimateriaalit ja digitaaliset apuvälheet
• juridiikka ja siirtymätuki

Summa oon suunnitteluraami. Sitä ei ole vahvistettu täydellisen budjettiselvityksen kautta. SOU 2022:53 toteaa, että valtiolinen päämiesorganisaatio saattaa käsittää lähes 200 000 vuosityövoimaa ja että tiloja, henkilökunnan siirtymistä, IT:tä ja viranomaisorganisaatiota pittää selvittää lissää.

Vuosittainen vahvistus 4–7 miljardia kruunua

Tämä vastaa noin 1,7–3 prosenttia kyseisten koulumuotojen ilmotetuista kustannuksista. Rahat oon ajateltu näihin:

• tasottavampi rahotus
• parempi oppilasterhveys ja erityispedagogiikka
• rekryteerauslisät harvaan asutuilla ja haavottuvilla aluhoila
• jatkokoulutus ja kansaliset urapolut opettajile
• saavutettavat oppimateriaalit ja apuvälheet
• koulubiblioteekit, versthaat, taie, musiikki ja käytännön aineet

Tämäki oon työlaskelma. Kustannukset pittää laskea toimenpitheittäin ennen lopulisen reformibudjetin esittämistä.

Rahotus ja olemassa olevat rahavirrat

Veronvaihto

Ko valtio ottaa haltuun opetuksen, henkilökunnan ja oppilasterhveyven, vastaava verotila pittää siirtää kunnilta valtiolle. Se ei ole maale uusi tulo, mutta siirto kahen julkisen tason välilä.

Tarkkaa summaa ei vielä tiejetä, koska kunnat säilyttävät ehotuksen mukhaan muun muassa tilat, ateriat ja oppilasmatkat.

Yhistetyt valtionavut

Vuona 2025 oli 76 kohistettua valtionapua, yhtheensä lähes 29 miljardia kruunua. Skolverket kuvvaa hallintoa raskhaaksi ja toteaa, että monen pienen päämiehen oon vaikeampi päästä osaliseksi avuista. Nämät rahat saatethaan siirtää yhtenäisempään valtiolisheen rahotusmalliin, mutta net oon jo budjeteerattu eikä niitä saa esittää uutena rahana.

Vähempi kaksinkertasta hallintoa

Kansalinen järjestelmä saattaa ajan myötä vähentää näitä kustannuksia:

• rinnakkaiset hakujärjestelmät
• kunnaliset ja yksityiset rahotusmallit
• kaksinkertaset IT- ja raportteerausjärjestelmät
• toistuvat kilpailutukset ja lisenssit

Vahvistettua säästöä ei vielä ole. Semmosta säästöä ei saa ottaa rahotukseksi ennen ko se oon toteutunu ja tarkastettu.

Voitoton julkinen rahotus

Voitonjaon pysäyttäminen ei automaattisesti merkitte, että tietty määrä miljardeja vaphautuu. Rahat saattavat sen sijhaan jäädä kouluihin, mutta todelinen vaikutus riippuu yhtheitten voitoista, sisäsistä konsernikustannuksista, vuokrista, koroista ja tulevista sopimussäännöistä. Sen takia tässä ei anneta keksittyä säästölukua.

Tämän met tiämmä

Kyseiset pääryhmät maksoivat noin 237 miljardia kruunua 2024.

Peruskoulu yksistänsä maksoi 159,7 miljardia kruunua.

Lähes 29 miljardia kruunua jaethiin 76 kohistetun valtionavun kautta 2025.

Lukuvuona 2025/26 runsas 179 000 peruskoulun oppilasta kävi ittenäistä koulua. Heistä 74 prosenttia kävi kouluissa, joitten päämiehenä oli osakeyhtiö.

Koululaitoksessa oli runsas 141 000 opettajanvirkaa lukuvuona 2025/26.

Pätevien opettajien osuus oli noin 73 prosenttia peruskoulussa ja 82 prosenttia lukiokoulussa. Sovitetussa perus- ja lukiokoulussa vastaavat osuuvet olit ainoastansa 14 ja 17 prosenttia.

Skolverket laskee, että vuona 2038 puuttuu noin 10 600 pätevää opettajaa ja esikouluopettajaa.

Valtio saattaa ottaa päämiehisyyven haltuun vaiheittain, mutta reformi vaatii veronvaihtoa, henkilökunnan siirtymistä ja vahvaa aluheellista organisaatiota.

Tätä met emmä tieä

• Veronvaihon tarkkaa summaa.
• Ketkä kunnan työntekijät siirtyvät valtiolle.
• Miten pensuunit, kollektiivisopimukset ja palkkaerot sovitethaan yhtheen.
• Mitä lopulinen valtiolinen IT- ja sisäleottoalusta maksaa.
• Paljonko kunnile maksethaan tiloista, aterioista ja oppilasmatkoista.
• Vaphaakoulujen siirtymän juridista ja talouellista kustannusta.
• Kuinka suuria hallinnolisia säästöjä toelisuuessa saatethaan tehä.
• Riittävätkö muutoksheen 8–12 miljardia ja vuosittain 4–7 miljardia.
• Puolheen oppilasterhveyttä, biblioteekkeja, versthaita, taijetta, käsityötä ja saavutettavia oppimateriaaleja koskevien laatulupausten täydellistä kustannusta.

Nämät summat pittää selvittää avoimesti ennen ko valtio ottaa koko vastuun haltuun.

Päätös nyt

Met emmä tieä tarkasti, mitä jokhainen siirtymän osa tullee maksamhaan. Mutta met tiämmä, että tämän päivän koulun rahavirrat oon jo noin 237 miljardia kruunua kyseisissä koulumuo’oissa ja että vastuu oon jakkaantunu valtion, kuntien ja yksityisten päämiesten välile.

Sen takia vaalikautta pittää käyttää päätösten tekhoon, vero- ja henkilökuntaselvityksen toteuttamisseen, aluheellisten valtiolisten koulupiirien rakentamisseen ja todelisen haltuunoton alottamisseen.

Valtion pittää taata samanarvosuus. Kunnan pittää olla lähelä lasta. Opettajalla pittää olla vaphaus opetuksessa. Kukhaan ei saa ottaa voittoa lapsen oikeuvesta koulutuksheen.

Met tiämmä kylliksi, että saatama alottaa. Mutta met emmä saa teeskennellä tietävämme semmosta, mitä ei vielä ole laskettu.