Euroopasta ei saa tulla teollisuusmuseota

Aate oli eurooppalainen – firma tuli amerikkalaiseksi

Kuvitelkaa nuori ruottalainen insinööri. Hänelä oon tieto. Hänelä oon koulutus. Hänelä oon aate, joka saattaa muuttaa sitä, miten met tuotama energiaa, rakennama ajoneuvoja eli automatisoima teollisuutta.

Mutta patteri valmistethaan Kiinassa. Ohjelmisto ostethaan USA:sta. Riskikapitaali hakeutuu Atlantin toiselle puolele. Lupa juuttuu viranomaisten välile. Sähköliittymä viipyy. Ja ko tuotanto viimein pittää alottaa, käy ilmi, ette tavarantoimittajat, työkaluntekkiät ja komponenttivalmistajat oon jo jossaki muuvala.

Aate oli eurooppalainen. Firma tuli amerikkalaiseksi. Tuotanto tuli kiinalaiseksi. Euroopphaan jäi konferensi kilpailukyvystä.

Tämä oon se toelisuus, joka meän häätyy uskaltaa nähhä. Eurooppa ei ole vielä teollisuusmuseo. Mutta met olema matkala siksi.

Vaarana oon, ette meistä tullee manner, joka oon ylpeä siitä, mitä met kerran rakensimma, sillä aikaa ko muut rakentavat sitä, mikä tullee seuraavaksi. Manner, missä vanhoitten tehtaitten nimet loistavat tyhjitten versthaitten päällä. Missä pääkonttuuri jääpi, mutta kehitys muuttaa pois. Missä tavaramerkki oon eurooppalainen, ohjelmisto amerikkalainen, patteri kiinalainen ja tulevaisuus jonku muun.

Eilispäivän menestykset ei saa olla huomispäivän alibi

Tietenki löytyy niitä, jokka sanovat tämän olevan liiottelua. Net osottavat meän mainioita yliopistoja, taitavia insinööriä, pitkälle kehittynyttä teollisuutta ja suuria vientifirmoja. Ja kaikki tämä oon totta.

Mutta eilispäivän menestyksiä ei saa antaa alibiksi huomispäivän epäonnistumiselle. Titanic oli kans vaikuttava laiva.

Kysymys ei ole siitä, saattaako Eurooppa vielä valmistaa hyvän auton, pitkälle kehitetyn konheen eli uuven lääkheen. Kysymys oon siitä, kuka rakentaa tuotantojärjestelmät, toimitusketjut, patterit, robotit, puolijohteet, tietoalustat ja energiainfrastruktuurin, joitten varassa seuraavan sukupolven teollisuus tullee seisomhaan. Siinä valta oon siirtymässä pois.

Teollisuus ei ole tehtaita – teollisuus oon yhteiskuntajärjestelmä

Kiina oon ymmärtäny jotaki, minkä Eurooppa näyttää unohtanheen: teollisuus ei ole joukko erilhään olevia tehtaita. Teollisuus oon yhteiskuntajärjestelmä.

Se oon insinööri ja ammattityöläinen. Se oon energia ja rautatie. Se oon tutkimus ja kapitaali. Se oon alihankkija, työkaluntekiä, satama ja ammattikoulu. Se oon kyky havaita maanantaina probleema, muuttaa rakennetta tiistaina ja perjantaina alkaa tuottamhaan suuressa mitassa.

Kiina oon rakentanu kokonaisia tämmösiä ekosysteemiä. Sielä patteritehas oon lähelä autontekkiää, elektroniikkafirma lähelä patteritehasta ja työkaluntekiä nurkan takana. Sielä asenethaan robotteja semmosessa mitassa, ette se muuttaa koko teollista valtatasapainoa. Sielä tuotethaan likelä kolme neljästä mailman sähköautosta. Sielä oon hallitteva osa mailman patterituotannosta.

Tämä ei ole ennää kertomus matalista palkoista ja yksinkertasista kopioista. Se oon kertomus teollisesta kyvystä. Nopeuesta. Mittakaavasta. Yhteensovittamisesta. Vallasta.

Kiinan valtion autoritäärisiä piirteitä, laajoja tukiaisia, ylikapasiteettia, demokraattisten oikeuksien puutetta ja kovia työehtoja saapi ja pittää arvostella. Mutta arvostelu ei saa koskaan olla tekosyy ittepetokselle. Kiina saattaa tuottaa. Kiina saattaa kaupallistaa. Kiina saattaa kulkea piirustuspöyältä massamarkkinoile semmosela vauhila, johon Eurooppa ei ennää kykene vastaamhaan.

Kiina kasvattaa tuotannon mittaa, USA firmojen mittaa, Eurooppa säännöstöjen mittaa

Amerikala oon toinen vahvuus. Sielä yliopistosta lähteny aate saattaa kohata kapitaalin, osaamisen, suuren kotimarkkinan ja mailmanlaajusen jakelun. Sielä pieni tekniikkafirma saattaa muutamassa vuessa tulla mailmanmahiksi. USA ei hallitte siksi, ette jokhainen amerikkalainen aate oon parempi, vaan siksi, ette maa oon rakentanu järjestelmän, joka antaa aatheile lihakset.

Riskikapitaali löytyy sieltä. Pilvialustat löytyvät sieltä. Tekoälyfirmat löytyvät sieltä. Johtavat digitaaliset jakelukanavat löytyvät sieltä. Ja ko firma alkaa kasvaa, sitä ei ensiksi kohata kysymykselä: Mikä selvitys pittää asettaa? Sitä kohathaan kysymykselä: Kuinka nopeasti met saatama tehä tästä mailmanlaajusen?

Euroopassa met olema usein mailmanmestaria kuvaamhaan probleemaa, lähettämhään probleeman lausuntokierrokselle, analysoimhaan probleeman seurauksia ja lopulta asettamhaan uuven työryhmän tutkimhaan, miksei ensimäinen työryhmä ratkassu probleemaa. Tätä esitethään harkintana. Mutta ko mailma liikkuu teollisella vauhila, hithaus saattaa olla vastuuttomuuven muoto.

Sääntöjä tarvithaan. Ympäristövaatimuksia tarvithaan. Työntekijöitten oikeuksia tarvithaan. Demokraattista valvontaa tarvithaan. Mutta säännöt, jokka ei koskaan johata päätökseen, ei suojele mithään. Lupaprosessi, joka kestää kauemmin ko tekniikan elinkaari, ei ole tarkkuutta. Se oon näkymättömälä mustheela kirjotettu hylkäys.

Energiapolitiikka, joka ei saata taata sähköä uusile tehtaille, ei ole teollisuuspolitiikkaa. Kapitaalmarkkinat, jokka antavat eurooppalaisten firmojen kasvaa USA:ssa, ei ole eurooppalaiset kapitaalmarkkinat. Sisämarkkinat, jokka käytännössä koostuvat 27 eri säännöstöstä, ei ole toelisuuessa sisämarkkinat. Euroopasta ei saa tulla paikkaa, missä keksithään, tutkhitaan ja sääethään – sillä aikaa ko muut tuottavat, omistavat ja tienaavat rahat.

Kysymys oon ihmisistä, ei pörsistä

Tämä ei ole vain direhtööriitten eli pörsitten kysymys. Se koskee Västeråsin metallityöläistä. Stenungsundin prosessioperaattuuria. Skellefteån sähkömiestä. Tukholman ohjelmoijaa. Pienyrittäjää, joka toimittaa komponentteja suuremmale teollisuusfirmale.

Ko tuotanto häviää, ei häviä vain työpaikkoja. Prosessitieto häviää. Ammattitieto häviää. Alihankkijat häviävät. Koulutukset heikkenevät. Ja lopulta tutkimus ja kehitys kans muuttavat pois, sillä kehitys hakeutuu pitemmän päälle sinne, missä tuotanto oon.

Silloin ei saata vain painaa nappia ja käynnistää teollisuutta uuesti. Teollinen kulttuuri, jonka rakentaminen oon vieny sukupolvia, saatethaan hajottaa muutamassa vuessa.

Uusi teollinen yhteiskuntasopimus: Eurooppa alkaa taas rakentamhaan

Meän häätyy koota palkansaajat, yrittäjät, tutkijat, insinöörit, kunnat, fakkijärjestöt ja demokraattiset institusuunit yhden yksinkertasen tehtävän ympärile: Eurooppa alkaa taas rakentamhaan.

• Rakentaa energiajärjestelmiä, jokka antavat teollisuuele vakhaata, fossiilitonta ja kilpailukykystä energiaa.
• Rakentaa sähköverkot ennen ko kapasiteetin puutheesta oon tullu tosiasia, ei kymmenen vuotta sen jälkhiin.
• Rakentaa koulutusjärjestelmiä, missä ammattityöläistä, teknikkoa ja insinööriä pijethään kansakunnan tulevaisuuen kantajina.
• Luoa eurooppalaista kapitaalia, joka saattaa seurata firmoja ensimäisestä aatheesta mailmanlaajuseen teollisuustuotanthoon.
• Käyttää julkisia hankintoja uuven tekniikan, uusien materiaalien ja uusien tuotantomenetelmien kehittämisheen.
• Lyhentää lupien käsittelyaikoja lyhentämättä demokratiaa.
• Tunnistaa net komponentit ja tekniikat, jokka oon niin tärkkeitä, ette toimituksen pysähtyminen saattaa pysäyttää ruottalaisen ja eurooppalaisen teollisuuen.

Meän ei piä pyrkiä valmistamhaan kaikkea itte. Se ei olisi maholista eikä viisasta. Mutta meän pittää saattaa valmistaa sitä, mitä meän vapaus vaatii: energiaa, kriittisiä materiaalia, patteria ja voimaelektroniikkaa, puolijohteita, telekommunikasuuniita ja digitaalista infrastruktuuria, huoltovalmiutta ja teollista automatiseerausta.

Met emmä tartte autarkiaa. Met tarttema toimintavaphautta.

Demokraattinen teollisuusvaltio

Mutta tästä mobiliseerauksesta ei saa tulla tekosyytä palkkojen painamiselle, turvan poistamiselle eli työntekijöitten tekemiselle koekaniiniksi teollisessa kilpajuoksussa. Eurooppa ei saa kohata Kiinaa poistamalla demokratian. Eurooppa ei saa kohata USA:ta poistamalla tasa-arvon.

Meän vahvuuen häätyy olla demokraattinen teollisuusvaltio: korkea osaaminen, vahvat fakkijärjestöt, yhteiset investoinnit, tekninen kehitys ja edistyksen voittojen oikeuenmukanen jako. Niitten ihmisten, joitten ootelhaan viemän muutoksen läpi, pittää kans saaja vaikuttaa siihen.

Sillä, joka panee työelämänsä likhoon tehtaassa, oon oikeus tietää, minne firma oon menossa. Sillä, joka rakentaa tuottavuuen, oon oikeus omhaan ossuuteensa tuloksesta. Sitä, joka menettää vanhan työnsä, ei saa jättää yksin, vaan hänen pittää saaja koulutusta ja toellisia maholisuuksia uuessa teollisuessa. Muuten teollisuuspolitiikasta tullee taas yksi projekti, missä voitot menevät ylöspäin ja riskit alaspäin. Silloin yhtenäisyys murtuu. Ja ilman yhtenäisyyttä ei ole mithään mobiliseerausta, jota kannattaa siksi kutsua.

Markkinoila ei ole isänmaata

Löytyy niitä, jokka sanovat markkinoitten järjestävän kaiken tämän. Mutta markkinat ei suunnittele Euroopan sähköverkkoa. Markkinat ei rakenna omin voimin sitä teknistä koulutusta, jota tarvithaan viientoista vuuen päästä. Markkinat ei takkaa huoltovalmiutta. Markkinat ei kanna vastuuta siitä, ette kokonainen maakunta saattaa ellää tehtaan sulkemisen jälkhiin.

Ja markkinoila ei ole isänmaata. Kapitaali saattaa muuttaa pois yhtenä iltapäivänä. Ihminen jääpi asumhaan.

Sen tähden tarvithaan politiikkaa. Ei politiikkaa, joka seisoo vieressä ja kommentoi kehitystä, vaan politiikkaa, joka tarttuu siihen. Politiikkaa, joka kokkoo kapitaalia tuottavhiin investointhiin. Politiikkaa, joka rakentaa infrastruktuuria. Politiikkaa, joka luopi työtä. Politiikkaa, joka antaa ihmisile tietoa ja vaikutusvaltaa. Politiikkaa, joka uskaltaa panna asiat tärkeysjärjestykseen. Politiikka oon tahtomista. Ja nyt Euroopan häätyy tahtoa säilyä hengissä teollisena mantherena.

Meän sukupolven koetus

Meilä oon vielä firmat. Meilä oon vielä tutkimus. Meilä oon vielä työntekijät, insinöörit ja institusuunit. Meilä oon vielä maholisuus. Mutta meilä ei ole rajattomasti aikaa.

Jokhainen tehas, jota ei rakenneta tänne, rakenthhaan johonki muuala. Jokhainen firma, joka pakotethaan kasvattamhaan mittaansa USA:ssa, vahvistaa toista ekosysteemiä. Jokhainen strateginen tavarantoimittaja, joka häviää, tekkee meät riippuvaisemmiksi. Jokhainen menetetty vuosi kasvattaa välimatkaa.

Tulleeko Euroopasta paikka, minne mailman turistit matkustavat kattomhaan teollisen vallankumouksen muistomerkkiä? Vai tulleeko Euroopasta taas paikka, missä tulevaisuus valmistethaan? Tyytyykö Ruotti hoitamhaan kertomusta suurista insinööreistä, firmoista ja kansankotin rakentamisesta? Vai luomako met net institusuunit, investoinnit ja firmat, joista tulevat sukupolvet saattavat olla ylpeitä?

Met emmä aio hallinnoija raunioita. Met rakennama yhteiskunnan. Met emmä aio kirjottaa teollisuusmuseon luetteloa. Met aukasemma tehtaan portit. Met koulutama, investeerama, tuotama ja viemä ulkomaille. Met yhistämä teknisen rohkeuen sosiaalisseen turvhaan, yritteliäisyyen demokraattisseen vastuusheen, kansalisen toimintavoiman eurooppalaisheen yhteistyöhön. Ja met tehemä sen nyt.

Sillä Euroopan tulevaisuutta ei ratkasta juhlapuheissa meän ylpeästä historiasta. Se ratkasthaan versthaissa. Laboratoorioissa. Valvomossa. Ammattikouluissa. Piirustuspöytien ääressä. Niilä työpaikoila, missä tulevaisuus joko rakenthhaan – eli mennee meän ohitte.

Euroopasta ei saa tulla teollisuusmuseota. Ruottista ei saa tulla muitten talouksien sivukonttuuria. Met emmä aio pyytää paikkaa tulevaisuuessa. Met rakennama sen.

Euroopasta ei saa tulla teollisuusmuseota

Eurooppa ei ole teollisuusmuseo tänä päivänä. EU:la oli vielä 128 miljardin euron tavarakaupan ylijäämä 2025, ennen kaikkea kemian, konheitten ja ajoneuvojen aloila. Probleema oon siinä, minne uuet tehtaat, firmat ja toimitusketjut hakeutuvat. Eurostat

Tavoite ei ole omavarasuus kaikessa. Tavoite oon valikoiva teollinen toimintavapaus: Ruottin ja Euroopan pittää saattaa kehittää, rahottaa ja tuottaa sitä tekniikkaa, jota tarvithaan energian, turvallisuuen, hyvinvoinnin ja talouellisen vapauuen tähden.

Toteuttamissuunnitelma

Ensimäiset 100 päivää: valitte ja mittaa

• Laaji kansalinen teollisuustase: mitä kriittisiä komponentteja met saatama valmistaa, mitä häätyy tuua ulkomailta ja missä oon vaaralisia riippuvuuksia tavarantoimittajista?
• Valitte korkheinthaan kuusi strategista arvoketjua. Maholisia aloja oon voimajärjestelmät ja voimaelektroniikka, pitkälle kehitetyt materiaalit, teollisuusrobotiikka, puolijohteet ja telekommunikasuuni, patterit ja kierrätys sekä biotekniikka.
• Anna nykysele Accelerationskontoretile koottu valtuus sovittaa yhteen sähköliittymät, luvat, osaaminen ja valtion rahotus.
• Hylkää projektit, joilta puuttuu toimiva tekniikka, asiakhaat, omistajakapitaali eli realistinen energiahuolto. Politiikan tehtävä ei ole pittää kannattamattomia projekteja hengissä.

2027: noppeammat päätökset ja ensimäinen kapitaali

• Ota käyttöön tavoite, ette strategisista teollisuusprojekteista annethaan päätös kahentoista kuukauven sisälä täydellisen hakemuksen jättämisestä. Aikaraja oon oikeus saaja vastaus – ei oikeus saaja myönteinen päätös.
• Käynnistä ammattimaisesti hallittu ruottalainen kasvatusrahasto. Valtion ensimäinen kapitaalilisäys oon 5 miljardia kruunua.
• Vaaji vähinthään kaksi kruunua yksityistä kapitaalia jokaista valtion riskikapitaalin kruunua kohin.
• Alota julkiset tilaukset ja demonstreerausprojektit valituissa arvoketjuissa. Vaatimusten pittää käsittää käyttövarmuus, pieni ilmastojälki, korjattavuus ja eurooppalainen huoltovalmius.

2028–2030: prototyypistä tuothantoon

• Kasvata rahasto korkheinthaan 20 miljardiin kruunhuun, mutta vain jos projektit saavuttavat etukätheen määrätyt tavotheet.
• Käytä 8 miljardia kruunua demonstreerauslaitokshiin, pilottituothantoon ja semmosen tekniikan julkishiin hankinthoin, jolta vielä puuttuu ensimäinen suuri asiakas.
• Investoi 5 miljardia kruunua ammattikorkeakoulhuun, teknishiin koulutukshiin ja teollisuustyöläisten palkalisseen jatkokoulutukseen.
• Sovita panostukset yhteen EU:n teollisuusohjelmien kans, mutta älä kirjaa EU-rahoja ennen ko rahotuspäätös toelisuuessa oon olemassa.
• Tukea saavien firmojen pittää ilmottaa omistus, yksityinen yhteisrahottaminen, energiantarve, toimitusketju ja se, miten tuotanto juurrethaan Ruotthiin eli EU:hun.

2030–2034: rakenna eurooppalainen mittakaava

• Tee työtä toellisten eurooppalaisten kapitaalin, energian, teollisuustuotteitten ja digitaalisten palveluitten markkinoitten puolesta.
• Ota käyttöön yhteiset eurooppalaiset vaatimukset huoltovarmuuesta ja eurooppalaisesta sisälöstä siinä, missä EU-oikeus sen sallii.
• Laajenna toimivia ohjelmia. Lopeta tuet, jokka ei ole johtanheet tuothantoon, yksityisheen kapitaalhiin eli mitattavhaan teknisheen kykhyyn.
• Seuraa EU-komisuunin ehottamaa tavotetta nostaa valmistusteollisuuen osuus EU:n BKT:stä 14,3 prosentista 2024 20 prosenthiin 2035. Tämä oon vielä ehotus, ei päätetty laki. EU-komisuuni

Kustannukset

ai-partiet.ai:n suunnitteluraami 2027–2030

Suora budjettikustannus oon siis 14 miljardia kruunua mandaattikauven aikana, keskimäärin 3,5 miljardia kruunua vuessa. Sen lisäksi varathaan 20 miljardia valtion riskikapitaaliksi.

Svenska kraftnätin suunnitellut investoinnit, noin 215 miljardia kruunua tulevan vuosikymmenen aikana, jäävät tämän laskelman ulkopuolele. Niitä ei saa laskea uuveksi teollisuuspoliittiseksi menoksi, mutta teollisuussuunnitelma häätyy sovittaa siihen, milloin ja missä verkkokapasiteettia toelisuuessa löytyy. Svenska kraftnät

Rahotus ja tulot

Kasvatusrahaston pittää vaatia vähinthään 40 miljardia kruunua yksityistä yhteisrahottamista. Yhessä valtion 20 miljardin kans rahasto saattaa niin maholistaa vähinthään 60 miljardin firmainvestoinnit.

Yksityinen yhteisrahottaminen ei ole valtion tuloa.

Valtio saattaa saaja kapitaalia takaisin maksetuista lainoista, koroista, osingoista eli omistusosuuksien myynnistä. Tuottoa ei tunneta, ja sen tähden sitä ei kirjata etukätheen.

Industriklivetilä oon 653 miljoonan kruunun määräraha 2026, ja sammaa laskettua tasoa 2027 ja 2028. Nämät rahat saatethaan laskea mukhaan vain ko projektit täyttävät tuen ehot. Budgetpropositionen för 2026

EU:n Clean Industrial Deal sanoo, ette eurooppalaisheen puhtaasheen teollisuutheen mobiliseerathaan yli 100 miljardia euroa. EIB:n TechEU:n tavotheena oon mobiliseerata 250 miljardia euroa vuotheen 2027 mennessä. Net oon mobiliseeraustavotheita, ei varmoja ruottalaisia avustuksia, ja ohjelmat saattavat osittain mennä päällekäin. EU-komisuuni, Europeiska investeringsbanken

Tulevat työpaikat ja verotulot oon maholisia vaikutuksia, mutta niitä ei oteta rahotukseksi ennen ko net saatethaan näyttää toteen.

Tämän met tiämä

• Ruotti sijottui mailman toiseksi innovatiivisimmaksi taloueksi 2025. Probleema ei siis ole tiedon puute, vaan kaupallistaminen ja teollinen mittakaava. WIPO
• Kommerskollegium tunnisti 79 tavararyhmää, joissa Ruottin tuonti oli vähän hajautunutta ja Kiinan osuus oli yli 70 prosenttia. Net olit vain 1,3 prosenttia tavararyhmistä, mutta yksiki kriittinen komponentti saattaa pysäyttää paljon suuremman tuotannon. Kommerskollegium
• Draghi-raportin arvion mukhaan Eurooppa tarvii 750–800 miljardia euroa lisäinvestointeja vuessa vuotheen 2030 asti. Se oon arvio Euroopan investointitarpheesta, ei päätetty EU-määräraha. EU-komisuuni
• EU:la ja Ruottila oon jo teollisuusstrategioita, tukiohjelmia ja verkkoinvestointeja. Probleema oon, ette rahotus, sähkö, luvat ja osaaminen ei aina kohtaa samassa projektissa samhaan aikhaan.

Tätä met emmä tiä

• Mitkä kuusi arvoketjua antavat täydellisen analyysin jälkhiin suurimman hyövyn Ruottile ja Euroopale.
• Kuinka moni projekti oon teknisesti ja kaupalisesti valmis.
• Panevatko yksityiset investoijat toelisuuessa kaksi kruunua jokaista valtion kruunua kohin.
• Minkä tuoton valtion rahasto saapi.
• Kuinka paljon EU-rahhoitusta ruottalaisile projekteile myönethään.
• Tulevat sähkönhinnat ja uusien verkkoliittymitten tarkka ajankohta.
• Kuinka monta työpaikkaa ja kuinka paljon verotuloja ohjelma luopi.

Päätös nyt

Vuonna 2027 avathaan ensimäinen 8 miljardin kruunun raami:

• 5 miljardia valtion kasvatuskapitaalhiin
• 2 miljardia koulutukseen, demonstreeraukshiin ja ensimäishiin tilaukshiin
• 1 miljardi teollisuustasheesheen, lupien yhteensovittamisheen ja seurathaan

Jäljelle jäävä kapitaali vapautethaan askelittain riippumattoman tarkastuksen jälkhiin. Jokhaisen projektin pittää saattaa vastata neljhään kysymykseen: Löytyykö tekniikka? Löytyykö asiakas? Löytyykö energia? Panevatko omistajat ommaa rahhaa likhoon?

Meän pittää tunnustaa epävarmuus käyttämättä sitä tekosyynä passiivisuuele. Euroopan ei tartte valmistaa kaikkea. Mutta Euroopan pittää saattaa valmistaa sitä, mitä meän vapaus vaatii.