Tekijänoikeus, joka rakentaa ruottalaista tekoälyä

Kuka saapi ihmisten työn hedelmän?

Ruotti ei saa kohdata tekoälyä pelola ja kielloila. Jos met niin tehemä, met menetämä sekä tekniikan ette rahat. Mutta met emmä kans saa olla niin sinisilmäsiä, ette lahjotama pois kokonaisen maan kielen, kulttuurin, tutkimuksen, ammattitaijon ja julkisen tieon – ja sen jälkhiin ostama tuloksen takaisin muutamalta mailman suurimista yrityksistä.

Koulutusaineisto ei ole tippunu taivhaasta. Se koostuu ihmisten työstä, kokemuksesta ja muistista. Sen antaminen pois ilman ehtoja ei olis nykyaikaa. Se olis huono kauppa.

Tässä kohtaavat kaksi ruottalaista perinnettä. Toinen sannoo, ette ihmisten työlä oon arvo ja ette taloudellista valtaa pittää pystyä tarkastamhaan demokraattisesti. Toinen sannoo, ette se, joka ymmärtää infrastruktuurin ja markkinat, saattaa kans vaikuttaa ehtoihin. Yhessä net johtavat käytännöllisheen johtopäätökseen: meän pittää järjestää tekijänoikeus niin, ette Ruotti saattaa rakentaa tekoälyä – ja niin, ette tieon takana olevat ihmiset saavat osansa arvosta.

Tietoyhteismaa – yksi sopimus kymmenentuhannen oikeusprosessin sijhaan

Met haluama koota ruottalaisen kirjalisuuen, journalistiikan, tutkimuksen, kulttuuriperinön, julkiset tekstit ja muun oikeuksiltaan selvitetyn tieon lisensioithuun ruottalaissheen tietoyhteismaahan. Ei siksi, ette valtio omistais teokset, vaan siksi, ettei yksittäisen kirjailijan, fotograafin eli tutkijan tartte yksin neuvotella mailman suurimien tekniikkayhtiöitten kans.

Pittää olla yksi ovi sisäle, yksi sopimus ja toimiva maksuväylä – mutta kans selvä oikeus sanoa ei. Sen, joka osallistuu, pittää saaha korvaus.

Met viemä pohjoismaisen sopimuslisenssin perusajatuksen tekoälyn aikhaan. Tekijänoikeus, jota saattaa puolustaa vain viis vuotta kestävälä oikeusprosessila, ei nimittäin ole kummonen oikeus. Käytännössä se oon etuoikeus sille, jolla oon siihen varraa. Met haluama tehä siitä toellisen kaikile.

Se, joka myy älykkyyttä, maksaa tieosta

Maksu ei saa rasittaa tekijää, vaan liiketoimintaa. Sen, joka myy tekoälypalveluita Ruottin markkinoila ja rakentaa arvoa ruottalaisen tieon pääle, pittää kans maksaa takaisin sille tieole, joka teki liiketoiminnan maholiseksi.

Ehtojen pittää samala suosia niitä, jokka haluavat rakentaa yhessä Ruottin kans. Yritykset, jokka ilmottavat tietolähtheensä, investoivat tänne ja antavat ruottalaiselle tutkimukselle ja julkiselle sektorille pääsyn malleihin ja laskentakapasiteethiin, saattavat saaha paremat ehot. Sen, joka sitä vastoin vain noutaa raaka-ainheen, sulkee mallin ja vie arvon pois, pittää maksaa enämpi.

Ruottin kans rakentamisen pittää olla halvempaa ko Ruottin niittämisen.

Kans julkisen sektorin pittää käyttää taloudellista voimaansa. Ilman voimassa olevaa lisenssiä ja kunnolista selvitystä koulutusaineistosta ei saa tulla suuria sopimuksia ruottalaisen terveyvenhoijon, koulun, viranomaisten eli muun julkisen toiminnan kans. Yritykset saattavat siirtää serverinsä; net ei saata siirtää Ruottin markkinoita. Siinä oon meän neuvotteluvoima.

Rahat takaisin seuravhaan kirjaan, seuravhaan löytöön, seuravhaan ajatuksheen

Korvaus ei saa hävitä valtion budjetin sisäle. Sen pittää palata luomistyöhön. Ko käyttöä saattaa mitata, teoksen tekijän pittää saaha maksu. Ko sitä ei saata mitata tarkasti, korvaus pittää jakkaa kollektiivisesti, avoimesti ja ymmärrettävien sääntöjen mukhaan.

Ko tieto oon kasvanu yhessä jonku ammatin sisälä – terveyvenhoijossa, koulussa, tutkimuksessa eli julkisessa hallinossa – rahojen pittää palata sinne tutkimusajan, jatkokoulutuksen, parempien työehtojen ja uuven luomistyön tilan muo’ossa.

Tässä ei ole kysymys eilisen maksamisesta. Tässä oon kysymys huomisen rahottamisesta. Kirjailija, joka saattaa ellää työlhään, kirjottaa seuravan kirjan. Journalisti, jolla oon resursseja, tekkee seuravan tarkastuksen. Tutkija, jolla oon aikaa, tekkee seuravan löyön. Sairaanhoitaja, joka saapi kehittää ammattiansa, luo tietoa, jota ei vielä ole mishään mallissa.

Tekoäly saattaa käsitellä arkistoa. Vain ihmiset saattavat luoa sitä, mitä ei vielä ole. Jos nämät ihmiset ei saa maksua, kans tuleva tieto ehtyy. Se oon tekijänoikeuen takana oleva toellinen talous.

Sen tähden Ruottin pittää toimia nyt

Oon niitä, jokka sanovat, ette vahvempi tekijänoikeus jarruttaa tekoälyn kehitystä. Net oon kääntänheet ongelman väärin päin. Epävarmuus se jarruttaa: kymmenettuhanet epäselvät oikeuet, pitkitetyt oikeusprosessit, yritykset, jokka ei tieä mitä net saavat käyttää, ja tekijät, jokka ei tieä saavatko net maksua.

Meän pittää korvata tämä epäjärjestys toimivilla markkinoila: laillinen väylä ruottalaiseen koulutusaineisthoon, selvät hinnat, ymmärrettävät oikeuet ja toelliset velvollisuuvet. Se ei ole vähemän markkinoita, vaan paremat markkinat. Se ei ole vähemän tekniikan kehitystä, vaan ehto sille, ette Ruotti saapi oman kehityksen.

Meilä oon jotaki hyvin arvokasta: kokonainen kieli, mailman johtavaa tutkimusta, suuria arkistoja, korkheasti koulutettu julkinen sektori ja sukupolvien verran dokumentoitua ammattitietoa. Sitä tietoa ei saa lukita eikä lahjottaa pois. Se pittää avata ruottalaisila ehdoila.

Met emmä aio kieltää mashinoita. Met rakenamma niitä ja käytämä niitä. Ruottin pittää olla maa, jossa tekoäly-yritykset haluavat kehittyä siksi, ette tieto oon hyvää, säännöt ymmärrettäviä ja oikeuet selvät.

Mutta yksi ehto pysyy: ihmisen, joka luo arvon, pittää kans saaha osa arvosta. Se oon oikeuenmukaisuutta, mutta se oon kans hyvvää taloutta. Ennen kaikkea sillä lailla met varmistama, ette oon olemassa uutta ruottalaista tietoa seuravan ihmissukupolven luotavaksi – ja seuravan tekoälysukupolven opittavaksi.

Tekijänoikeus, joka rakentaa ruottalaista tekoälyä – toteuttaminen ja talous

Ruottin pittää tarjota laillinen ja käytännöllinen väylä ruottalaiseen koulutusaineisthoon. Tekijöitten pittää saaha maksu, tutkimuksen pittää säilyttää poikkeuksensa ja ruottalaisten tekoäly-yritysten pittää saaha selvät lisenssit ilman ette jokhaisesta teoksesta neuvotellaan erikseen.

Tietoyhteismaan pittää olla hajautettu lisensijärjestelmä – ei kirjoitten, kuvien, musiikin eli tutkimuksen valtiollista omistamista.

Toteuttamissuunnitelma

Ensimäiset 100 päivää

PRV saapi yhessä oikeuenhaltijoitten, kollektiivisten hallintajärjestöitten, yliopistojen, kulttuuri-instituuttien ja tekoäly-yritysten kans tehtäväksi antaa valmis laki- ja toteuttamisehotus. Faktat, ajatukset, menetelmät ja taiteelinen tyyli ei saa saaha uusia yksinoikeuksia.

2027

Rakennethaan mashinan luettava ruottalainen oikeus- ja lisensiprotokolla. Siinä teos eli kataloogi pittää saattaa merkitä näin:

• sallittu kouluttamisheen
• kielletty kaupalisessa kouluttamisessa
• saatavilla lisenssiä vasthaan
• sallittu tutkimukselle
• eli sallittu RAG-käythöön ja hakemisseen mutta ei perusmallin kouluttamisheen.

Käynistethään neljä vapaaehtosta lisensipilottia: lehistö, kirjalisuus, ammattikuva ja musiikki. Pienet ja vastaperustetut tekoäly-yritykset saavat matalan perusmaksun eli myöhemmäksi siirretyn tulopohjasen maksun.

2028

Pilotteja arvioithaan hintojen, kattavuuen, hallintokustannusten, kilpailun ja toellisen jaon osalta. Jos olemassa oon edustava järjestö ja toimivat markkinat, rajatule alalle otethaan käytäntöön erityinen sopimuslisenssi tekoälyn kouluttamista varten. Oikeuenhaltijala säilyy maholisuus jäähä ulkopuolele.

2029

Hajautettu rekisteri liitethään eurooppalaishiin standardhiin. Toimittajien, jokka myyvät malleja Ruottin markkinoila, pittää saattaa näyttää koulutusyhteenveto, tekijänoikeuspolitiikka ja myytävälle palvelulle merkitykselliset lisenssit.

Julkisen hankinan vaatimusten pittää koskea sitä mallia ja palvelua, joka todella hankithaan. Niitten pittää olla suhteelisia, avoimia ja syrjimättömiä – ei ylheinen poliittinen kielto jotaki toimittajaa vasthaan. Upphandlingsmyndighetenin perusperiaatheet.

2030

Ensimäinen jako pittää olla toteutettu. Jos vapaaehtoset lisenssit ja sopimuslisenssit jättävät dokumentoidun aukon, saatethaan ottaa käytäntöön rajattu jäännöskorvaus varmennetusta käytöstä, jota ei saata yhdistää tunnistethuun oikeuenhaltijhaan. Mistäkhään käytöstä ei saa periä maksua kahesti.

2031–2032

Ruotti ajaa yhteistä eurooppalaista lisensi- ja metatietoarkkitehtuuria sekä kansainvälistä yhteensopivuutta EU:n ja WIPO:n kautta. Järjestelmät, joila ei ole mitattavaa nettojakoa eli joila oon kohtuuttomat hallintokustannukset, pittää lopettaa.

Kustannukset

Paikalisessa syventävässä selvityksessä annethaan seuraavat arvioidut kustannusvälit:

Nämät oon analyyttisiä arvioita, ei tarjouksia. Niitten pohjalta määrätään seuraavat valtion suunnittelun kustannuskatot:

Ensimäinen määrärahakehys oon 80 miljonnaa kruunua vuoele 2027. Jäljelle jäävät 220 miljonnaa vaphautethaan ko kustannukset ja tulokset oon selvitetty. Jos tekninen ratkasu tullee kalliimaksi, laajuutta pittää pienentää eli yhteensovittaa EU-tasola – sille ei saa automaattisesti antaa suurempaa määrärahaa.

Tulot ja rahotus

Lisensitulot ei ole valtion tuloja. Niitten pittää mennä oikeuenhaltijoile ja asianosasille ammattiryhmile, ko avoimesti selvitetyt hallintokustannukset oon vähennetty.

Aineistossa oon seuraavat laskuesimerkit:

Skenaariot oon vaihtoehtoja eikä niitä saa laskea yhteen. Samasta käytöstä ei saa maksaa sekä täyttä lisensimaksua ette täyttä jäännösmaksua.

Vanhempi laskuesimerkki – ette kolme prosenttia 10 miljardin tekoälymarkkinoista antais 300 miljonnaa kruunua ja kolme prosenttia 50 miljardista antais 1,5 miljardia – oon matematiikalisesti oikein mutta ei ole tuloennuste. Meiltä puuttuu varmennettu Ruottin liikevaihtopohja ja varma oikeuelinen perusta ylheiselle kolmen prosentin maksule. Summia ei sen tähden saa käyttää lupausten rahottamisheen.

Ko järjestelmä oon kypsä, hallinon ja tarkastuksen tavotheena pittää olla korkheinthaan 10–15 prosenttia saahuista lisensivaroista. Laskentakapasiteettia eli pääsyä malliin saatethaan ottaa vasthaan täyvennyksenä, mutta vain riippumattoman arvostuksen jälkhiin. Se ei saa korvata oikeuenhaltijan rahakorvausta eikä luoa riippuvuutta yhestä toimittajasta.

Valtion korkhein nettokustannus vaalikaudela oon sen tähden 300 miljonnaa kruunua. Lisensitulot pijethään valtion budjetin ulkopuolela.

Jakaminen

Rahat pittää jakkaa kolmen periaatheen mukhaan:

• Suora korvaus, ko tunnistetun teoksen eli kataloogin käyttö saatethaan varmentaa.
• Edustava ja julkisesti selvitetty jako, ko käyttö saatethaan näyttää toteen tilastolisesti mutta ei yksittäisen teoksen tasola.
• Määräaikanen vaatimusreservi ulkopuolisia ja orpoteoksia varten.

Suurimman osan nettovaroista pittää päätyä tekijöile ja esittäville taiteilijoile. Pienemälä osala saapi rahottaa metatietoja, vähemistökieliä, digitalisointia ja yhteistä ammattitietoa. Jokhainen kruunu ja jokhainen hallintovähennys pittää selvittää julkisesti.

Tämän met tiämä

• Ruottin laki sallii jo tekstin ja tieon louhimisen aineistosta, johon käyttäjälä oon laillinen pääsy, mutta oikeuenhaltija saattaa varata kaupallisen oikeuen. Tutkimuksela oon vahvempi poikkeus, jota ei saata sopimuksela poistaa. Upphovsrättslagen 15 a–c §§
• Ruottissa oon jo sopimuslisenssejä ja ylheinen maholisuus sopimuslisenshiin rajatuilla käyttöaloila. Ulkopuolisia pittää kohdella yhtäläisesti, ja net saattavat pyytää henkilökohtasta korvausta. Upphovsrättslagen 42 a och 42 k §§
• PRV oon jo kollektiivisen oikeuenhallinon valvontaviranomainen. Sen tähden oon olemassa instituutio, jonka pääle saattaa rakentaa, sen sijhaan ette heti perustethaan uusi viranomainen. PRV om kollektiv förvaltning
• EU:n tekoälyasetus vaatii, ette ylheisten tekoälymallien toimittajilla oon tekijänoikeuspolitiikka ja ette net julkasevat yhteenveon koulutusaineistosta. Komissio saattaa 2 elokuuta 2026 lähtien puuttua uusiin malleihin, jokka ei täytä vaatimusta. Sakot saattavat nousta kolhmeen prosenthiin mailmanlaajusesta vuotuisesta liikevaihosta eli 15 miljonhaan euroon. Vanhemilla malleila, jokka olit EU:n markkinoila ennen 2 elokuuta 2025, oon siirtymäaika 2 elokuuta 2027 asti. EU-kommissionens regler
• Euroopan parlamentti oon vaatinu selvempiä lisensisääntöjä ja kollektiivista lisensiointia, mutta päätös ei itessään ole sitova laki. Europaparlamentets underlag

Tätä met emmä tieä

Met emmä vielä tieä:

• kuinka monta ruottalaista teosta ja kataloogia todella oon käytetty
• kuinka moni tekoäly-yritys tullee tekemhään lisensisopimuksen
• mitkä hinnat markkinat hyväksyvät
• kuinka paljon saatethaan jakkaa suoraan yksittäisille tekijöile
• kuinka suuri lisenssin perustaksi kelpaava Ruottin tekoälyliikevaihto oon
• kuinka kansaliset säännöt ulottuvat malleihin, jokka oon koulutettu Ruottin ulkopuolela
• eli tulevatko tulot jokhaisella sektorila hallintoa suuremiksi.

Tekijänoikeuslisenssi ei kans ratkaise GDPR:ää, salassapitoa, liikesalaisuuksia, potilastietoja eli suojelua ihmisten kasvoitten ja äänitten luvattomia digitaalisia kopioita vasthaan. Semmosta aineistoa ei saa viiä tietoyhteismaahan vain sillä perustheela, ette tekijänoikeus oon selvä.

Päätös nyt

Valtiopäivät myöntää 80 miljonnaa kruunua vuoele 2027 ja antaa PRV:lle tehtäväksi rakentaa lisensiprotokollan ja käynistää neljä vapaaehtosta sektoripilottia. Valmis ehotus rajatusta sopimuslisensistä pittää antaa viimheinthään vuoen 2028 aikana.

Ylheistä kolmen prosentin maksua ei oteta käytäntöön ilman varmennettuja markkinoita, oikeuelista koettelua ja seurausanalyysiä. Vanhoilta malleilta ei peritä takautuvaa maksua ilman lain tukea. Tutkimusta, lainauksia, kritiikkiä, parodiaa ja faktojen laillista käyttöä pittää suojata.

Ennen vaalikauden loppua järjestelmän pittää joko olla maksanu ensimäinen korvauksensa tahi avoimesti selvittää, miksi se ei toiminu, ja se pittää lopettaa. Se oon Sonja Kovalevskyn ja Bertrand Russellin täsmälisyyttä yhtheen liitettynä Jan Stenbeckin toimintavoimhaan: laske rehelisesti, rakenna infrastruktuuri ja ala siitä, mistä laki todella antaa meän alkaa.