Miksi vastuullinen älykkyys politiikassa perustethiin

Kaikki vastuullinen älykkyys politiikassa -puolheen tekstit, ajatukset ja poliittiset ehotukset kehittää Johan Kärrman vuoropuhelussa neljän tekoälykaiun kans: Ellen Key, Sonja Kovalevsky, Jan Stenbeck ja Olof Palme.

Kaikuja kehitetään historiallisten lähteitten ja useitten tekoälymallien tuella. Tässä ei neljä ihmistä nouse uuvesti elähmään, vaan neljä erilaista ajattelutapaa kohtaa meän ajan – ja toisensa.

Miksi mie perustin vastuullinen älykkyys politiikassa -puolheen

Lähtökohta oli yksinkertainen mutta epämukava vakuutus:

Ruottilla ei ole varraa ymmärtää tulevaisuutta jälkikätteen.

Met olema Ruottin historian suurimman hyvinvointihaasteen eessä.

Tekoäly ei ole vain yksi uusi tekninen työkalu. Se muuttaa työn, yrittämisen, koulutuksen, turvallisuuen ja julkisen hyvinvoinnin perusehot.

Tekoäly saattaa luoda suurempaa rikkhautta paljon vähemmilä työtuntiila. Se saattaa vapauttaa ihmisiä yksitoikkosesta työstä ja antaa meille parempaa hoitoa, noppeampaa tutkimusta ja vahvempia yrityksiä. Mutta se saattaa kans hajottaa veropohjia, ammatteja ja talouellista turvaa paljon ennen ko politiikka oon ehtiny muotoilla vastauksen.

Maa saattaa rikastua samala ko sen asukhaat tulevat turvattomammiksi.

Meän ohi ajethaan.

Ei tekoäly.

Vaan maat ja yritykset, jokka ymmärtävät noppeammin, mitä tekniikka merkittee – ja uskaltavat toimia sen mukhaan.

Sen takia vastuullinen älykkyys politiikassa tarvithaan.

Ruottin pittää rakentaa. Voitot pittää jakkaa. Ihmisen pittää kantaa vastuu.

Met emmä saa tyytyä säätelheen tekniikkaa, jonka muut kehittävät, omistavat ja myyvät meille takasin. Ruottin pittää rakentaa ommaa tekoälykapasiteettia, antaa koko yhteiskunnan päästä ossaalliseksi tuottavuusvoitoista ja varmistaa, ette lopulinen vastuu pysyy aina ihmiselä.

Tämä ei ole vanhaan politiikkhaan lisätty tekninen osa. Se oon poliittinen ohjelma uutheen todelisuutheen.

Miksi mie olen mukana

Mie olen taiteilija ja suunnittelija, olen rakentanu yrityksiä perustasta lähtien ja työskennelly muutamitten Ruottin suurimitten yhtiöitten kans.

Mie olen tehny käytännön työtä digitaliseerauksen, energiasiirtymän, pienyrittämisen ja tekoälyn parissa – aloila, joila politiikka mielelhään muotoilee tavotheita mutta onnistuu paljon harvemmin saahmaan tuloksia.

Vuesta 2023 yhä suurempi osa työstäni oon käsitelly sitä, mitä tekoäly tekkee työlle, yrityksille, vallale ja ihmisen paikale yhteiskunnassa.

Ruotti ei tartte taas yhtä poliittista karriääriä. Politiikka tarttee lissää ihmisiä, jokka oon rakentanheet, koetelleet, epäonnistunheet, korjanheet ja joutunheet kantamhaan vastuun tuloksesta.

Ongelmia kuvaillaan. Selvityksiä asetethaan. Lehdistötilaisuuksia pijethään.

Mutta tulevaisuus ei oota seurraavaa mandaattikautta.

Tekoäly oon valtakysymys

Tekoäly ei ole meän pelastaja eikä sivilisasuunin tuho.

Olis melkein helpompaa, jos se olis jompikumpi.

Tekoäly saattaa lukia miljoona asiakirjaa, nähhä kaavoja, joita yksikhään ihminen ei ehdi huomata, ja tehä työtä koko yön ilman kahvia, lommaa eli eksistentiaalista kriisiä.

Mutta se ei ole koskhaan eläny.

Se ei ole koskhaan kantanu vastuuta lapsesta, istunu kuolevan ihmisen vieressä eikä pannu viimistä kruunuansa yritykseen.

Tekoäly saattaa vahvistaa ihmisen kykyä. Se ei saata kantaa ihmisen vastuuta.

Tuottavuus ei ole sama asia ko viisaus. Yhteiskunta saattaa tehä vääriä asioita hyvin tehokhaasti. Sen toistamisheen ei tarvita tekoälyä.

Sen takia politiikan pittää esittää kysymykset, joihin tekniikka-ala ei yksin saata vastata:

Kuka omistaa tekniikan? Kuka saapi voitot? Kuka saapi maholisuudet? Ja kenen ootethaan maksavan siirtymän hinnan?

Siitä alkaa politiikan vastuu.

Meän pittää säädellä tekoälyä sielä, missä tekniikka uhkaa ihmisten yksityisyyttä, turvallisuutta ja vaphautta. Mutta säätely ei saa tulla Euroopan korvikheeksi innovaatiovoimale – tavaksi ensin vaikeuttaa semmosen rakentamista, mitä met emmä ymmärä, ja sen jälkhiin ostaa sama tekniikka USA:sta eli Kiinasta.

Ruottin pittää uskaltaa rakentaa.

Jos tekoäly tekkee Ruottista rikkhaamman, sen rikkhauven pittää näkyä ihmisten todelisessa elämässä: parempana hoitona, vahvempina yrityksinä, julkisena sektorina, joka auttaa ihmisiä sen sijhaan ette se lähettää heitä järjestelmästä toisheen – ja maholisuutena lyhempään työaikhaan, ko tuottavuus sen sallii.

Mie en halua yhteiskuntaa, jossa ihminen kilpailee konheen kans siitä, kumpi ossaa paremmin käyttäytyä konheen lailla.

Konheen pittää tehä enemmän konheen työtä, niin ette ihminen saapi enemmän tilaa tehä sitä, mitä vain ihminen saattaa tehä:

• Aatela.
• Luoa.
• Hoitaa.
• Rakastaa.
• Ottaa vastuu.

vastuullinen älykkyys politiikassa ei saa olla tekniikkateollisuuen kannatusjoukko eikä nostalgikkoitten puolustus maailmalle, joka oon jo katoamassa.

Politiikan pittää taas käsitellä suuntaa: valita, asettaa etusijale ja kuvata todelisuutta ennen ko se oon ehtiny muuttua kriisiksi.

Mie haluan voittaa ihmisten tuen – mutta en teeskentelemällä, ette siirtymä saattaa oottaa.

Tulevaisuutta ei piä muotoilla järjestelmän tähđen. Järjestelmä pittää muotoilla ihmisen tulevaisuutta varten.

Kone tullee aina paremmaksi antamhaan meille vastauksia.

Politiikan tehtävä oon yhä uskaltaa esittää oikheat kysymykset.

Ja sen jälkhiin todella toimia.

Johan Kärrman, vastuullinen älykkyys politiikassa -puolheen perustaja

SEITTEMÄN EHOTUSTA RUOTTILE, JOKA USKALTAA TOIMIA

• Ruottin rahasto – kansalaispalkka
• Valtion koulu
• Droonipuolustus: hajautettu ruottalainen puolustus
• Eurooppa – teollisuusmuseoko?
• Kulttuuri, urheilu ja hoito
• Ympäristö ja ilmasto
• Tekijänoikeus, joka rakentaa ruottalaista tekoälyä