
Vapaa tekoäly sielä, missä se auttaa. Kovat säännöt sielä, missä se saattaa vahingoittaa.
Säätele seurauksia – älä älykkyyttä
Tekoäly, joka auttaa sairaanhoitajaa tekemhään yheenveton potilaskertomuksesta, ei ole sama asia ko tekoäly, joka itte päättää, minkä hoijon potilas saapi.
Työkalu, joka auttaa pientä yritystä kirjottamhaan koodia, ei ole sama asia ko järjestelmä, joka tunnistaa ja valvoo ihmisiä kaduilla.
Silti tekoälykeskustelu käsittelee liian usein tekniikkaa niin ko se olis yksi ainoa ongelma, johon oon yksi ainoa vastaus. Se oon älyllisesti mukava kanta – ja poliittisesti kelvoton.
Ruotti ei saa muuttua laittomaksi laboratorioksi. Mutta met emmä kans saa rakentaa digitaalista lupayhteiskuntaa, jossa jokhaisen ajatuksen pittää kulkea juristitten, konsulttitten ja viranomaisten kautta ennen ko kukhaan saapi ees tutkia, toimiiko se.
Met haluama Euroopan yksinkertasimmat säännöt turvallisele tekoälyle – ja Euroopan vahvimman suojan sielä, missä tekoäly saattaa vahingoittaa ihmisten ruumista, vaphautta eli yksityiselämää.
Periaate oon yksinkertanen:
Vapaus työkalule. Vastuu seurauksista.
Kolme riskitasoa – ei kolmea tuhatta sääntöä
Ruottin ja Euroopan tekoälysäätelyn pittää lähteä siitä, mitä järjestelmä todella tekkee, minkälaisen vallan se saapi ihmisten yli ja minkälaista vahinkoa se saattaa aiheuttaa.
Ei siitä, että ohjelmassa sattuu olheen tekoälyä.
Vihreä – anna ihmisten rakentaa
Pienen riskin tekoälyä pittää saaja kehittää ja käyttää ilman erityisiä lupia.
Tämä koskee ohjelmoinnin, kääntämisen, hallinon, haun ja tietotuen työkaluja. Se koskee tutkimusta, tuotekehitystä, luovaa työtä, asiakaspalvelua, dokumentointia, suunnittelua ja logistiikkaa – eikä vähiten apuvälineitä, jokka antavat toimintarajotteisille ihmisille suuremman vaphauven.
Tässä ei tarvita erityistä tekoälybyrokratiaa. Tavallinen laki oon jo voimassa.
Petos oon petos kans tekoälylä. Syrjintä oon syrjintää kans tekoälylä. Salassapitorikos ei muutu vähemän laittomaksi siksi, että käytethään kielimallia.
Mutta valtio ei saa panna tämän päälle vielä yhtä kerrosta lupia, maksuja ja ennakkotarkastuksia vain sen tähden, että tekniikka oon uusi.
Ei yleistä tekoälylisenssiä. Ei tekoälyveroa. Ei tavallisten tekoälytyökalujen ennakkotarkastusta.
Ko riski oon pieni, kynnyksenki pittää olla matala.
Keltanen – ko tekoäly saapi valtaa ihmisten yli
Vaatimuksia pittää kiristää, ko tekoäly siirtyy ihmisen auttamisesta hänen arvioimisheen.
Tämä koskee järjestelmiä, jokka vaikuttavat ihmisten oikeuksiin, toimeentulhoon, koulutuksheen eli tärkeitten yhteiskuntapalveluitten saathoon – esimerkiksi rekrytoinnissa, luotonannossa, vakuutuksissa, viranomaisvallan käytössä, sosiaalivakuutuksissa, koulutuksheen hyväksymisessä, oikeuslaitoksessa ja kriittisessä infrastruktuurissa.
Silloin yksityisen ihmisen pittää saaja tietää, koska tekoälylä oon ollu olennainen osa. Päätös pittää lokata ja se pittää pystyä tarkastamhaan. Ratkasevat tekijät pittää pystyä selittämhään, ja sen, johon päätös osuu, pittää saaja oikea ihmisen tekemä uuvelleenarviointi.
Ennen kaikkea fyysisen eli juridisen henkilön pittää kantaa vastuu.
”Tietokone sano ei” ei ole selitys. Se oon antautumista.
Kone saattaa laskea, suositella ja löytää kaavoja. Mutta juridista ja moraalista vastuuta ei koskhaan saata ulkoistaa matematiikale.
Punanen – ko ruumis, vapaus ja yksityiselämä oon vaarassa
Tässä säätelyn pittää olla kovaa.
Tämä koskee tekoälyä, joka tekkee lääketieteellisiä päätöksiä niin, että vaarana oon vakava potilasvahinko, eli käsittelee hyvin arkaluontosia henkilötietoja. Se koskee biometristä tunnistamista ja valvontaa, lasten ja muitten suojattomassa asemassa olevien ihmisten manipulointia sekä automaattisia päätöksiä, jokka saattavat riistää joltaki vaphauven eli muita perusoikeuksia.
Saman tiukan näkemyksen pittää koskea seksuaalisia ja petollisia syväväärennöksiä sekä järjestelmiä, jokka yrittävät rakentaa pysyviä käyttäytymisprofiileja ihmisten yksityiselämästä.
Tässä ei riitä käyttöehto sivula 47.
Tässä tarvithaan oikeita oikeuksia, selviä rajoja ja joku, joka saatethaan vastuuseen.
Hoijon pittää käyttää tekoälyä – potilas ei saa olla koemateriaalia
Hoito näyttää, miksi sekä tekniikkaromantikot että kieltojen vaatijat oon väärässä.
Ruottin sairaanhoitoa painavat hallinto, jonotusajat, puuttheellinen tiedonsiirto ja henkilökunnan puute. Tekoälystä kieltäytyminen periaatteen vuoksi ei olis varovaisuutta. Se olis tehottomuuden puolustamista.
Tekoälyä pittää käyttää rohkeasti dokumentointiin, potilaskertomusten yheenvethoihin, työvuorosuunnitteluun, lääkekontrolliin, diagnoositukheen, kuva-analyysiin, tutkimuksheen ja päätöstukheen.
Mutta rajan pittää olla lasinkirkas:
Mitä suurempi riski potilhaan hengelle ja tervheyelle, sitä kovemmat vaatimukset ihmisen vastuule, validoinnile ja seurannale.
Ko tekoälyjärjestelmälä oon olennainen merkitys diagnoosile eli hoijole, pittää olla nimetty hoijonantaja ja selvä ammatillinen vastuu. Kliinisiä järjestelmiä pittää seurata oikeilla ruottilaisilla potilhailla ja potilasryhmillä, niin ette virheet, vääristymät ja suorituskyvyn heikkeneminen huomathaan. Vakavista tapauksista pittää ilmottaa.
Potilas ei saa koskhaan joutua ei-kenenkhään-maale lääkärin ja algoritmin välhiin.
Tekoäly saapi auttaa lääkäriä tulheen paremaksi. Se ei saa koskhaan muuttua tekosyyksi sille, ettei kukhaan ennää ole vastuussa.
Potilastieto ei ole ilmasta raaka-ainetta
Potilaskertomuksessa oon joitaki yksityisimpiä tietoja, joita ihminen saattaa ittestänsä antaa: sairauksia, psyykkistä tervheyttä, genetiikkaa, seksuaalisuutta, väärinkäyttöä, raskauksia ja suvun sairaushistoriaa.
Tätä ei saa muuttaa kaupalliseksi koulutusraaka-aineeksi vain sen tähden, että tekniikka tekkee sen maholiseksi.
Potilastietojen käyttäminen tekoälyssä pittää vaatia selvän oikeusperustan, määrätyn tarkotuksen ja vahvat tekniset ja organisatoriset suojat. Tietoa ei saa kerätä eli levittää siksi, että se oon helppoa.
Ko sama tulos saatethaan saavuttaa paikallisella käsittelylä, pseudonymisoinnilla, hajautetulla koulutuksella, turvallisilla tutkimusympäristöillä eli muilla yksityisyyttä suojaavilla menetelmillä, näitä ratkasuja pittää suosia.
Julkinen hoito ei kans saa kirjottaa sopimuksia, joissa potilhaitten tieto käytännössä muuttuu maksuksi toimittajalle.
Potilas hakkee hoitoa. Potilas ei myy yksityiselämää.
Ei biometristä joukkovalvontaa
Vapaa yhteiskunta ei saa vaatia ihmisiä tunnistautumhaan konheele joka kerta, ko net kulkevat torin poikki.
Met vastustama yleistä ja jatkuvaa biometristä joukkovalvontaa julkisissa ympäristöissä.
Kohennetun käytön erityisen vakavassa rikollisuudessa pittää olla juuri kohennettua: oikeudellisesti valvottua, suhteellista, ajalta rajattua ja tarkastettavissa.
Siinä oon ratkaseva ero, että etithään epäiltyä murhaajaa eli tehhään koko väestöstä haettavissa oleva ympäri vuorokauven.
Tekniikka tekkee kummanki maholiseksi.
Politiikan tehtävä oon ymmärtää ero.
Henkilökohtanen tekoäly saapi olla henkilökohtanen
Henkilökohtanen yksityisyys ei saa muuttua perusteluksi kaikkea henkilökohtasta tekoälyä vasthaan.
Ihmisten pittää saaja valita tekoäly, joka tuntee heän kalenterin, kielen, asiakirjat ja mieltymykset. Mutta valtasuhteen pittää olla selvä.
Käyttäjän pittää pystyä näkemhään, mitä tietoa säästethään, poistamhaan sen, siirtämhään sen ja kieltäytymhään toissijasesta käytöstä. Pittää käyä ilmi, käytethäänkö tietoja kouluttamisseen eli muihin kaupallissiin tarkotukshiin.
Yksityisyys meinaa, että ihminen hallittee ommaa tietoansa.
Se ei meinaa, että valtion pittää kieltää häntä käyttämästä sitä.
Pysäytä syväväärennöspetos – älä satiiria
Tekoäly tekkee maholiseksi ihmisten kasvojen ja äänien jäljittelemisen hyvin halvalla. Siihen tarvithaan selvät säännöt.
Kukhaan ei saa käyttää tekniikkaa suojana petokselle, kiristykselle, seksuaaliselle hyväksikäytölle eli siihen, että oikea ihminen esitethään niin ko hän olis sanonu eli tehny jotaki, mitä ei ole koskhaan tapahtunu.
Muokattu aineisto, jonka saatethaan kohtuudella luulla olevan totta, pittää merkitä selvästi.
Mutta parodia, taije, satiiri ja selvästi keksitty aineisto ei saa muuttua uueksi luvanvaraseksi alaksi.
Säätele petosta ja vahinkoa. Älä mielikuvitusta eli työkalua.
Julkisen sektorin pittää käyttää ostovoimaansa
Valtio, kunnat ja regioonit oon Ruottin suurimpia asiakkaita. Se antaa niille valtaa – jos net ymmärtävät käyttää sitä.
Ko julkinen sektori ostaa korkean riskin tekoälyä, sopimusten pittää vaatia dokumentoitua turvallisuutta, selvää vastuuta, maholisuutta revisiohon ja arkaluontosten tietojen hallintaa. Pittää olla avoimet vientiformaatit, tapauksista ilmottaminen, kohtuulinen läpinäkyvyys ja oikea maholisuus vaihtaa toimittajaa.
Ruotti ei saa lukita hoitoa, viranomaisia ja kuntia yhteen ainohaan amerikalaiseen, kiinalaisheen eli eurooppalaisheen yrityksheen siksi, ettei kukhaan ajatellu irtautumislauseketta sopimusta kirjottaessa.
Se, joka hallittee asiakassuhetta ja tietoa, hallittee lopulta markkinoita.
Julkisen sektorin pittää ymmärtää tämä ennen sopimuksen kirjottamista – ei kymmenen vuotta jälkhiin.
Yksi ovi sisäle – ei viittä viranomaista ja seittemää konsulttia
Yritysten, jokka haluavat kehittää vakavasti otettavaa tekoälyä Ruottissa, ei piä joutua saahmaan viittä eri vastausta viieltä eri viranomaiselta.
PTS:n, IMY:n, Läkemedelsverketin, Finansinspektionenin, Swedacin ja muitten asianomaisten viranomaisten pittää sen tähden sovittaa yhtheen yhteinen sisääntulo tekoälykysymyksille.
Yksi ovi sisäle. Yksi vastaus. Yksi vastuullinen prosessi.
Pienempien yritysten, tutkijoitten, kuntien ja hoijonantajien pittää saaja apua sen ratkasemisheen, mihin riskiluokhaan projekti kuuluu ja mitkä vaatimukset todella oon voimassa.
Oon parempi, että viranomainen auttaa ihmisiä tekheen oikein ennen julkasua ko että se kirjottaa sakkopäätöksen kolme vuotta jälkhiin.
Rakenna hiekkalaatikoita – älä ootushuonheita
EU-säännöt antavat maholisuuen säätelyhiekkalaatikoihin. Ruottin pittää käyttää niitä oikeasti.
Yritysten, yliopistojen ja julkisen sektorin pittää yhesä valvontaviranomaisten kans saaja kokeilla uutta tekoälyä valvotuissa oloissa. Sairaanhoito, julkinen hallinto, teollisuus, energia, koulutus ja kyberturvallisuus pittää panna etusijale.
Jokhaisella kokheela pittää olla loppupäivämäärä, selvä tavote ja mitattavat turvallisuusvaatimukset. Jos tekniikka toimii ja täyttää vaatimukset, sen pittää kans päästä etheenpäin.
Hiekkalaatikko, johon projekti pakotethaan jäämhään, oon vain ootushuone uuemalla nimelä.
Älä pane ruottilaista sääntövuorta Euroopan sääntöjen päälle
Eurooppa oon jo päättäny laajasta tekoälyasetuksesta. Ruotti ei saa olla rakentamassa sen päälle 27 kansallista säännöstöä.
Pääsääntönä met emmä ota käyttöön omia yleisiä vaatimuksia tekoälymalleile ja tekoäly-yrityksille sielä, missä EU jo säätellee sammaa kysymystä.
Ruottin säännöt pittää keskittää aloile, joissa Ruottilla todella oon oma vastuu: hoitoon, viranomaisvallan käytthöön, salassapithoon, julkissiin hankintoihin, työtapoihin ja perustavien vapauksien ja oikeuksien suojhaan.
Brysselissä Ruottin pittää ajaa sammaa linjaa. Jokhaisen uuen säännön pittää pystyä vastaamhaan kolhmeen kysymykseen:
- Minkä konkreettisen vahingon säännön pittää estää?
- Oonko siihen yksinkertasempi tapa?
- Oonko hyöty suurempi ko kustannus kaikile, joitten pittää seurata sääntöä?
Jos kukhaan ei saata vastata ensimäisheen kysymykseen, sääntöä ei piä olla.
Avoimet mallit ei ole rikos
Avoin tekniikka luo kilpailua. Se tekkee yliopistoile, pienemmille yrityksille ja eurooppalaisille toimijoille maholiseksi rakentaa etheenpäin kysymättä ensin lupaa muutamalta maailmanlaajuselta alustalta.
Avointa lähdekoodia ja avoimia malleja ei sen tähden saa käsitellä vaarallisempina vain siksi, että useampi saattaa käyttää niitä.
Säätelyn pittää lähteä järjestelmän kyvystä, käytöstä ja todellisesta riskistä – ei sen liiketoimintamallista.
Met emmä aio taistela uutta tekoälymonopolia vasthaan säännöillä, joita vain monopolistilla oon varraa seurata.
Jokhaisella tekoälysäännölä pittää olla parasta ennen -päivä
Tekniikka kehittyy hopusti. Lainsäädäntö ei.
Uuet Ruottin tekoälyä koskevat erityissäännöt pittää sen tähden pääsääntösesti arvioija kolmen vuojen jälkhiin.
Jos ongelma oon muuttunu, säännön pittää muuttua. Jos se oon epäonnistunu, se pittää poistaa. Jos tekniikka eli markkinat oon jo ratkasseet ongelman, valtion ei piä jatkaa eilispäivän riskin hallinnointia.
Vanhan järjestelmän lempisana oon pysyvä.
Tekniikan lempisana oon seuraava.
Politiikan pittää selvitä kummastaki.
Meän ensimäiset päätökset
Vaalikauven ensimäisen 100 päivän aikana met haluama:
- Luoda yhteisen ruottilaisen sisääntulon tekoälysäätelyle ja säätelyhiekkalaatikoile.
- Antaa hoijole kansallinen pikatie sellaisen tekoälyn turvallisheen kokheiluun, joka saattaa vähentää hallintoa, jonotusaikoja ja lääketieteellisiä virheitä.
- Ottaa käyttöön yhteiset vaatimukset korkean riskin tekoälyn julkisissa hankinnoissa: vastuu, revisio, tietojen siirrettävyys ja turvallisuus.
- Pysäyttää uuet yleiset Ruottin tekoälysäännöt, ko hallitus ei saata näyttää, minkä konkreettisen vahingon niitten pittää estää.
- Tehä selvät kansalliset ohjeet potilastietojen, biometristen tietojen ja muun hyvin arkaluontosen tiedon käytöstä tekoälyjärjestelmissä.
- Antaa ihmisille toimiva oikeus saaja merkittävät automaattiset päätökset selitetyksi ja ihmisen uuvelleenarvioitavaksi.
- Ajaa EU:ssa sitä, että tulevat tekoälysäännöt oon tekniikkaneutraaleja, riskipohjasia ja maholisia seurata kans pienemmille yrityksille.
- Vaatia Ruottin tekoälyä koskevan erityislainsäädännön säännölistä lakkauttamisharkintaa.
Meän periaate
Met emmä pelkää tekoälyä.
Met pelkäämä huonoa vallankäyttöä, huonoa turvallisuutta ja monopoleja, joita kukhaan ei ennää saata haastaa. Se oon aivan toinen asia.
Tekoäly saattaa antaa lääkärille enemän aikaa potilhaan kans, opettajalle enemän aikaa oppilhaan kans ja yrittäjälle maholisuuen kilpailla sata kertaa suurempaa yhtiötä vasthaan. Se saattaa auttaa tutkijaa löytämhään kaavoja, joita yksikhään ihminen ei olis saattanu löytää yksin.
Olis mieletöntä säätelemällä poistaa kaikki tämä siksi, että tekniikkaa saatethaan kans käyttää väärin.
Mutta yhtä mieletöntä olis teeskennellä, että potilaskertomukset, kasvot, äänet ja ihmisten elämää koskevat päätökset oon mitä tietoa hyvänsä.
Sen tähden met valittemma toisen tien:
Suuri vapaus sielä, missä riski oon pieni.
Kova vastuu sielä, missä seuraukset oon suuret.
Vahva suoja ruumhiile, vaphauvelle ja yksityiselämälle.
Ennen kaikkea:
Säätele sitä, mitä tekoäly tekkee ihmisille – älä sitä, että tekoälyä oon olemassa.
Näin Ruotti suojellee ihmistä sulkematta ovea tulevaisuuvelta.
Se oon vastuullinen älykkyys politiikassa.
