Lähdeaineisto: fregattipäätös ja hajautettu puolustus

Päätös, joka todella tehtiin

33 miljardin kruunun luku näyttää viittaavan Espanjan Navantian tarjoukseen, jonka DN raportoi olevan ”vajaat” 33 miljardia neljästä aluksesta ilman ampumatarvikkeita, torpedoja ja ohjuksia. Ruotsin valitseman ranskalaisen vaihtoehdon hinnaksi on raportoitu noin 40 miljardia kruunua eli runsaat 4 miljardia dollaria. Ruotsin muodollinen päätös 19. toukokuuta 2026 ei ollut lopullinen sopimuksen allekirjoittaminen, vaan hallituksen Ruotsin puolustusmateriaalilaitokselle FMV:lle antama toimeksianto aloittaa neuvottelut neljästä ranskalaisen Naval Groupin valmistamasta FDI-fregatista.

Päätös ei syntynyt tyhjästä. Ketju ulottuu vuoden 2020 puolustuspäätökseen, jossa käynnistettiin uusien pinta-alusten valmistelut, sekä vuoden 2024 kokonaismaanpuolustuspäätökseen, jossa Luleå-luokka nostettiin esiin ja hankinnan ilmoitettiin alkavan vuosina 2025–2030. Valtiopäivät hyväksyivät joulukuussa 2024 laajemman puolustuspoliittisen linjauksen, mutta eivät valinneet toimittajaa; toimittajan valinta kuului hallitukselle FMV:n kautta.

Johtopäätös on siis täsmälleen tämä: valtiopäivät päättivät suorituskykylinjauksesta ja menokehyksestä, hallitus teki toimittajaa koskevan päätöksen ja FMV on neuvotteluista ja hankinnasta vastaava viranomainen.

Kuka päätti, kuka hyötyy ja kuka vaikutti ulkopuolelta

Päätöksen muodolliset poliittiset vastuunkantajat ovat pääministeri Ulf Kristersson ja puolustusministeri Pål Jonson hallituksen nimissä. Ruotsin puolustusvoimat oli esittänyt ehdotuksensa ennen poliittista toimittajavalintaa, mikä tarkoittaa, että sotilasjohto vaikutti merkittävästi jo siihen, millaisista vaihtoehdoista hallitus valitsi. Merivoimien komentaja Johan Norlén on Reutersin mukaan korostanut fregattien strategista merkitystä Itämeren meriyhteyksien suojaamisessa.

Suora kaupallinen voittaja on Naval Group. Todennäköisiä ruotsalaisia teollisia voittajia johtaa Saab, koska Ruotsi aikoo Reutersin mukaan integroida aluksiin kotimaassa kehitettyjä asejärjestelmiä. Taustalla on myös laajempi ranskalais-ruotsalainen puolustusalan vastavuoroisuus: strateginen kumppanuus vuonna 2024, Saabin ja MBDA:n syventynyt yhteistyö sekä Ranskan tekemä Saab GlobalEye -tilaus. Tämä ei todista sopimattomasta vastapalveluksesta, mutta osoittaa, että fregattivalintaan liittyy todellinen kaksisuuntainen logiikka.

Hallituksen ja valtiopäivien ulkopuolella prosessiin ovat vaikuttaneet Ruotsin puolustusvoimat, FMV, puolustusvaliokunta sekä ulkomaiset hallitukset ja yritykset. Sekä espanjalaisia että ranskalaisia fregatteja esiteltiin kilpailun aikana fyysisesti Ruotsissa, ja Naval Group kiitti nimenomaisesti Ranskan valtiota sen tuesta. Naval Group on myös allekirjoittanut aiesopimuksen Oresund DryDocksin kanssa paikallisesta huollosta, mikä voi luoda ruotsalaisia voittajia myös Saabin ulkopuolella.

Mitä fregatit tuovat – ja kuinka haavoittuvia ne ovat

Naval Groupin FDI-fregatti on noin 122 metriä pitkä ja painaa noin 4 500 tonnia. Sen toimintasäde on 5 000 meripeninkulmaa, ja sille ilmoitetaan suorituskykyä pinta-, ilma-, sukellusvene-, epäsymmetrisiä ja kyberuhkia vastaan. Ruotsin hallituksen esityksessä Luleå-luokan kuvattiin tuovan lisää kestävyyttä, vahvemman ilmatorjuntakyvyn ja merellisen johtamiskyvyn osaksi Ruotsin ja Naton ilma- ja ohjuspuolustusta. Päätöstä perusteltiin poliittisesti muun muassa tavoitteella kolminkertaistaa Ruotsin merellä toimiva ilmatorjuntakyky.

Kysymykseen ”kuinka helppoja ne ovat tuhota?” ei ole yksinkertaista vastausta. Nykyaikaiset fregatit ovat arvokkaita, koska niissä on tutka, johtamisjärjestelmät, ilmatorjunta ja sukellusveneentorjunta – ja juuri siksi ne ovat myös ensisijaisia maaleja. Hypersonisia aseita koskevat analyysit ovat yhdestä asiasta yksimielisiä: nopeus, ohjattavuus ja matala lentokorkeus lyhentävät varoitusaikaa ja vaikeuttavat torjuntaa huomattavasti. Fregatin selviytyminen riippuu siten enemmän koko puolustusverkostosta kuin aluksesta itsestään.

Ukrainan kokemukset Mustallamerellä osoittavat, että miehittämättömät merijärjestelmät voivat pakottaa suuremman laivaston merialueen käytön estämiseen murto-osalla kustannuksista. Opetus ei ole se, että sotalaivat ovat vanhentuneita, vaan se, että ahtailla vesillä toimivat sota-alukset tarvitsevat kerrostettua suojaa, tiedustelutukea, mukautumiskykyä sekä vastatoimia drooneja ja miehittämättömiä aluksia vastaan. Fregatit ovat Ruotsille siis tärkeitä mutta eivät omavaraisia: niiden selviytyminen ratkaistaan sillä, pystyykö Ruotsi suojaamaan koko vaikutusketjun – havaitsemisen, maalinosoituksen, seurannan, elektronisen sodankäynnin, harhamaalit, logistiikan ja satamien suojan.

Mitä metsästysseuroihin perustuva drooniverkosto voi realistisesti tehdä

Metsästysseuroista ei ole olemassa virallista kansallista rekisteriä, koska järjestelmä perustuu metsästyskortteihin, metsästysalueisiin ja hirvenhoitoon. Metsästysvuonna 2024/2025 maksettiin noin 260 000 valtion metsästyskorttia, Ruotsin metsästäjäliiton mukaan noin 250 000 Ruotsin noin 300 000 metsästäjästä metsästää hirveä, ja Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto ilmoittaa hirvenhoitoalueita olevan 130. Varovaisin arvio on, että Ruotsissa on erittäin suuri, jo valmiiksi hajautunut joukko maastoa tuntevia ihmisiä ja todennäköisesti kymmeniätuhansia metsästysseuroja.

Droonintorjuntajärjestelmiä on olemassa, ja Ukraina ilmoittaa autonomisten torjuntadroonien jo pudottavan Shahedin kaltaisia aluksia. Myös Ruotsi investoi FMV:n ja Saabin kautta liikkuvaan ja modulaariseen C-UAS-kykyyn. Kyse on kuitenkin sotilaallisista järjestelmistä, joissa on sensorit, johtamisvastuu, tunnistamismenettelyt ja voimankäyttösäännöt – ei luontevasti järjestäytymättömien siviilien metsästysseurojen ensimmäisestä tehtävästä. Turvallisempi ruotsalainen tie on rekrytoida nämä ihmiset kotijoukkoihin, vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin tai muihin valtuutettuihin kokonaismaanpuolustuksen rakenteisiin.

Lyhyt vastaus: kyllä, metsästysseurat voivat olla erittäin hyödyllisiä hajautetussa, droonien tukemassa puolustusverkostossa. Ei, niitä ei pidä kohdella valtion komentovallan ulkopuolisina improvisoituina siviili-ilmatorjunta- tai aseistettuina drooniyksikköinä.

Ukrainan ja Iranin opetukset

Iranin Persianlahdella käymästä droonikampanjasta keskeinen opetus on, että massiivinen ja halpa droonipaine on strategisesti tehokasta silloinkin, kun tuho ei ole näyttävää: suuret määrät yksisuuntaisia drooneja häiritsevät infrastruktuuria ja pakottavat puolustajan kuluttamaan kalliita ohjuksia samalla kun hyökkääjä säästää suorituskykyisemmät järjestelmänsä. Tavoitteena on tyhjentää, harhauttaa ja venyttää puolustajaa. Siksi Ruotsi ei tarvitse vain muutamaa yksinomaista suorituskykyä, vaan koko maan kattavan, huomattavasti tiheämmän ja kustannustehokkaan sensori- ja droonintorjuntakyvyn kerroksen.

Arvio on seuraava: Ruotsi puolustautuu parhaiten tekemällä itsestään vaikeasti lamautettavan, vaikeasti yllätettävän ja vaikeasti eristettävän. Joitakin huippuluokan suorituskykyjä tarvitaan – fregatit saattavat meriyhteyksiä, tarjoavat alueellista ilmatorjuntaa, torjuvat sukellusveneitä ja johtavat merellisiä operaatioita Naton järjestelmässä. Jos käytettävissä olisi 33–40 miljardia lisää, suositus ei olisi fregattien poistaminen, vaan merellisen ydinohjelman säilyttäminen ja erittäin suuren lisäosuuden kohdentaminen hajautettuun droonintorjuntaan, paikallisiin sensoriverkkoihin, alueellisiin droonireserveihin, varayhteyksiin, satamien ja saariston valvontaan, tukikohtien ja siviili-infrastruktuurin vahvistamiseen, nopeaan korjauskykyyn, akku- ja varaosavarastoihin sekä voimakkaasti laajennettavaan väylään, joka tuo siviiliosaamisen kotijoukkoihin.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: Ruotsin tulisi puolustautua hajautetulla massalla kurinalaisessa johdossa, pienemmän määrän huippuluokan merellisiä ja ilmatorjunnan solmukohtia tukemana – ei valitsemalla jompaakumpaa.

Puolueen työaineisto: neljä näkökulmaa fregattipäätökseen

Palme-linssi

Puolustuksen on oltava kansan silmissä oikeutettua, suurten materiaalipäätösten on kestettävä julkinen tarkastelu, eikä turvallisuuspolitiikasta saa tulla tekniikan palvontaa. Ruotsi tarvitsee uskottavaa puolustuskykyä Itämerellä ja sen on pystyttävä osallistumaan Naton toimintaan. Vaarana on, että kalliista järjestelmistä tulee toimintakyvyn symboleja samalla kun kokonaismaanpuolustuksen arjen haavoittuvuudet jäävät ennalleen. Puolustus, joka ei nauti kansan tukea, on hauraampi.

Stenbeck-linssi

Mitä saamme rahalla? Kuinka kauan toimitus kestää? Missä ovat pullonkaulat? Mitä voidaan skaalata? Olemassa oleva alusmalli voi mahdollistaa nopeamman toimituksen kuin ruotsalainen oma kehitystyö, mutta 40 miljardin sijoittaminen muutamaan alukseen on keskittynyt riski. Jos neljään alukseen käytetään 40 miljardia, jokaisen kruunun pitäisi ostaa myös nopeutta, mukautumiskykyä ja teollista vipuvaikutusta – muuten ei ole ostettu tulevaisuutta, vaan tonnistoa.

Verkostolinssi

Verkosto ennen hierarkiaa, tieto ennen arvovaltaa, hajautettu älykkyys ennen keskitettyä suunnittelua ja nopea palaute todellisuudesta. Fregatit voivat olla johtamisen, sensorien ja ilmatorjunnan vahvoja solmukohtia. Mutta jos aluksista tulee eristyneitä arvovaltajärjestelmiä, ne rikkovat verkostologiikkaa. Tulevaisuuden puolustuksen ratkaisee se, kuinka monta älykästä silmää, korvaa ja kättä voidaan yhdistää, kun maata painostetaan.

vastuullinen älykkyys politiikassa -puolueen toimintalinja

• Tunnustetaan merellisen ilmatorjuntakyvyn tarve.
• Vaaditaan avointa selvitystä kustannuksista, elinkaarikustannuksista, aseistuksesta, sensoreista ja ruotsalaisesta teollisesta hyödystä.
• Vaaditaan, että jokaista suurta alustahankintaa vastaa hajautettu puolustusinvestointi.
• Ehdotetaan Ruotsin valtion johtamaa ohjelmaa hajautetun sensori- ja droonikyvyn kehittämiseksi.
• Kytketään tämä kotijoukkoihin, vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin ja siviilivalmiuteen – ei yksityisiin puolisotilaallisiin joukkoihin.

Vanhempi ideateksti: rauha, puolueettomuus ja se, mitä puolustamme

Puolueen vanhemmassa ideamateriaalissa on rauhan linjaus, joka esittää toisenlaisia kysymyksiä kuin materiaalihankinnat: onko Ruotsin kahdensadan vuoden rauhalla sosiaalista, tunteisiin liittyvää ja henkistä pääomaa, joka pitäisi ottaa huomioon turvallisuuspolitiikassa, ja voidaanko liittoutumattomuudesta, Natosta ja rauhantyöstä käydä vivahteikasta keskustelua ilman, että pelko toimii sen käyttövoimana.

Teksti puolustaa Marshall Rosenbergin mukaista empaattista viestintää, vastustaa alistavaa puhetapaa ja passiivisuuden väkivaltaa: tekemättä jättäminen silloin, kun joku kärsii, on yhtä vaarallista kuin aktiivinen väkivalta. Se muistuttaa, että yhteiskunnan hyvinvointia voidaan mitata sillä, miten sen lapset voivat, ja että tulonjakopolitiikan tulisi siksi alkaa lapsista.

Ideateksti on vanhempi työaineisto eikä päätettyä politiikkaa. Se esitellään tässä, koska se on osa puolueen puolustus- ja turvallisuuspoliittisen linjan taustaa ja koska se esittää kysymyksen, joka materiaalikeskustelussa muuten helposti unohtuu: mitä me oikeastaan puolustamme?

Lähteet

• Regeringen: Beslut om förhandling med Frankrike om luftförsvarsfregatt av Luleåklass
• Försvarsmakten: Franska fregatter till Försvarsmakten
• FMV: Nya ytstridsfartyg – större och med mer kapacitet
• Riksdagen: Totalförsvaret 2025–2030 (Prop. 2024/25:34)
• Regeringen: Totalförsvaret 2021–2025 (Prop. 2020/21:30)
• Naval Group: Defence and Intervention Frigate (FDI)
• CSIS: Maritime Domain Lessons from Russia-Ukraine
• CSIS: Unpacking Iran's Drone Campaign in the Gulf
• CSIS: Complex Air Defense (hypersoniska hot)
• Naturvårdsverket: Vanliga frågor om jakt
• MSB: Totalförsvaret – du är en del av Sveriges beredskap
• DN: Spanien pressar priset – vill bygga fregatter till Sverige

Tekoäly on Ruotsin suurin työtä, hyvinvointia ja tulevaisuutta koskeva kysymys.