Miksi vastuullinen älykkyys politiikassa perustettiin

Kaikki vastuullinen älykkyys politiikassa -puolueen tekstit, ideat ja poliittiset ehdotukset kehittää Johan Kärrman vuoropuhelussa neljän tekoälykaiun kanssa: Ellen Keyn, Sonja Kovalevskyn, Jan Stenbeckin ja Olof Palmen.

Kaiut kehittyvät historiallisten lähteiden ja useiden tekoälymallien tuella. Kyse ei ole neljästä henkiin herätetystä ihmisestä, vaan neljästä erilaisesta ajattelutavasta, jotka kohtaavat meidän aikamme – ja toisensa.

Miksi perustin vastuullinen älykkyys politiikassa -puolueen

Lähtökohtana oli yksinkertainen mutta epämukava vakaumus:

Ruotsilla ei ole varaa ymmärtää tulevaisuutta vasta jälkikäteen.

Olemme Ruotsin historian suurimman hyvinvointihaasteen edessä.

Tekoäly ei ole vain yksi tekninen työkalu muiden joukossa. Se muuttaa työn, yrittäjyyden, koulutuksen, turvallisuuden ja julkisen hyvinvoinnin perusedellytyksiä.

Tekoäly voi luoda suurempaa vaurautta huomattavasti vähäisemmällä työmäärällä. Se voi vapauttaa ihmiset yksitoikkoisesta työstä ja antaa meille parempaa hoitoa, nopeampaa tutkimusta ja vahvempia yrityksiä. Mutta se voi myös romahduttaa veropohjan, ammatit ja taloudellisen turvallisuuden kauan ennen kuin politiikka on ehtinyt muotoilla vastausta.

Maa voi vaurastua samalla, kun sen asukkaat muuttuvat turvattomammiksi.

Meitä ollaan ohittamassa.

Ei tekoälyn toimesta.

Vaan sellaisten maiden ja yritysten toimesta, jotka ymmärtävät nopeammin, mitä teknologia merkitsee – ja uskaltavat toimia sen mukaisesti.

Siksi vastuullinen älykkyys politiikassa tarvitaan.

Ruotsin on rakennettava. Hyödyt on jaettava. Ihmisen on kannettava vastuu.

Emme voi tyytyä vain sääntelemään teknologiaa, jota muut kehittävät, omistavat ja myyvät meille takaisin. Ruotsin on rakennettava oma tekoälykapasiteettinsa, varmistettava koko yhteiskunnan osuus tuottavuuden kasvun hyödyistä ja huolehdittava siitä, että lopullinen vastuu säilyy aina ihmisellä.

Tämä ei ole vanhan politiikan tekninen lisäosa. Se on uuden todellisuuden poliittinen ohjelma.

Miksi olen mukana

Olen taiteilija ja suunnittelija, olen rakentanut yrityksiä alusta asti ja työskennellyt joidenkin Ruotsin suurimpien yritysten kanssa.

Olen työskennellyt käytännössä digitalisaation, energiasiirtymän, pienyrittäjyyden ja tekoälyn parissa – aloilla, joilla politiikka muotoilee mielellään tavoitteita mutta onnistuu huomattavasti harvemmin saamaan aikaan tuloksia.

Vuodesta 2023 lähtien yhä suurempi osa työstäni on liittynyt siihen, mitä tekoäly tekee työlle, yrityksille, vallalle ja ihmisen asemalle yhteiskunnassa.

Ruotsi ei tarvitse jälleen yhtä poliittista uraa. Politiikka tarvitsee lisää ihmisiä, jotka ovat rakentaneet, kokeilleet, epäonnistuneet, korjanneet ja joutuneet kantamaan vastuun lopputuloksesta.

Ongelmat kuvataan. Selvityksiä käynnistetään. Lehdistötilaisuuksia pidetään.

Mutta tulevaisuus ei odota seuraavaa vaalikautta.

Tekoäly on valtakysymys

Tekoäly ei ole pelastajamme eikä sivilisaation tuho.

Olisi melkein helpompaa, jos se olisi jompikumpi näistä.

Tekoäly voi lukea miljoona asiakirjaa, nähdä kuvioita, joita yksikään ihminen ei ehdi huomata, ja työskennellä koko yön ilman kahvia, lomaa tai eksistentiaalista kriisiä.

Mutta se ei ole koskaan elänyt.

Se ei ole koskaan kantanut vastuuta lapsesta, istunut kuolevan ihmisen vierellä tai sijoittanut viimeistä kruunuaan yritykseen.

Tekoäly voi vahvistaa ihmisen kykyjä. Se ei voi kantaa ihmisen vastuuta.

Tuottavuus ei ole sama asia kuin viisaus. Yhteiskunta voi tehdä vääriä asioita erittäin tehokkaasti. Sen todistamiseen ei tarvita tekoälyä.

Siksi politiikan on esitettävä kysymykset, joihin teknologia-ala ei voi yksin vastata:

Kuka teknologiaa omistaa? Kuka saa hyödyt? Kuka saa mahdollisuudet? Ja kenen odotetaan maksavan muutoksen hinnan?

Siitä alkaa politiikan vastuu.

Meidän on säänneltävä tekoälyä silloin, kun teknologia uhkaa ihmisten yksityisyyttä, turvallisuutta ja vapautta. Sääntelystä ei kuitenkaan saa tulla Euroopan korviketta innovaatiokyvylle – tapaa, jolla ensin tehdään vaikeaksi rakentaa sitä, mitä emme ymmärrä, ja ostetaan sitten sama teknologia Yhdysvalloista tai Kiinasta.

Ruotsin on uskallettava rakentaa.

Jos tekoäly tekee Ruotsista rikkaamman, vaurauden on näkynyt ihmisten todellisessa elämässä: parempana hoitona, vahvempina yrityksinä, julkisena sektorina, joka auttaa ihmisiä sen sijaan että lähettäisi heitä järjestelmästä toiseen – sekä mahdollisuutena lyhyempään työaikaan silloin, kun tuottavuus sen sallii.

En halua yhteiskuntaa, jossa ihminen kilpailee koneen kanssa siitä, kumpi osaa parhaiten käyttäytyä kuin kone.

Koneen on tehtävä enemmän koneelle kuuluvaa työtä, jotta ihmiselle jää enemmän tilaa tehdä sitä, mihin vain ihminen pystyy:

• Ajatella.
• Luoda.
• Hoivata.
• Rakastaa.
• Kantaa vastuuta.

vastuullinen älykkyys politiikassa ei saa olla teknologiateollisuuden kannatusjoukko eikä nostalgikkojen puolustuspuhe maailmalle, joka on jo katoamassa.

Politiikan on jälleen keskityttävä suuntaan: valitsemiseen, priorisointiin ja todellisuuden kuvaamiseen ennen kuin siitä ehtii tulla kriisi.

Haluan ihmisten tuen – mutta en teeskentelemällä, että muutos voi odottaa.

Tulevaisuutta ei pidä muovata järjestelmän ehdoilla. Järjestelmä on muovattava ihmisen tulevaisuutta varten.

Koneesta tulee yhä parempi vastausten antaja.

Politiikan tehtävänä on edelleen uskaltaa esittää oikeat kysymykset.

Ja sitten myös toimia.

Johan Kärrman, vastuullinen älykkyys politiikassa -puolueen perustaja